Tänään oli tuskastuttavan pitkä päivä. 8-17 asti koululla. Siinä välissä liikuntaa (omatoiminen lenkki, kun jouduin uinnin skippaamaan), ja sateessa menemistä sinne tänne.
Tämä viikko on myös tuskastuttava muutenkin, koska kärsin naistenvaivoista. Miksi juuri tämä viikko? Koeviikko ja muutakin kiireitä...
Vatsa särki koko päivän, siihen väliin särki vähän päätä ja sitten taas vatsa-pää-vatsa. Oli vähän vaikea keskittyä mihinkään! Mutta jollei tämä menisi ihan mun kivuista kertomiseen, vähän tästä mun kuntokuurista.
Miten yhtäkkiä tämä toimiikin? Mä olen yrittänyt tuhat kertaa tätä samaa. Kieltäydy herkuista, syö terveellisemmin ja liiku paremmin. Noh, tuo liikkuminen ei ole vielä yltänyt minnekkään huippulukemiin, mutta ruoan kanssa on sujunut niin hyvin. Nostan itselleni hattua.
Ystäväni kävivät tänään kaupassa ostamassa croisanttia ja suklaata. Minä en mennyt mukaan, vaan söin banaanin ja tyydyin siihen. Vaikka minulle tarjottin suklaata, en ottanut.
WHOOOT? Kuka mä olen? Ihan eri henkilö...
Puolitoista viikkoa sitten olisin ajatellut ei yksi suklaapala pahaa tee, nyt ajattelen älä ota sitä, sä tiedät mitä olet sopinut itsesi kanssa, älä ota sitä. Vaikka ruoasta onkin vain kyse, tuntuu pahalta sanoa ei. Tekisi mieli vähän irrotella ja syödä pitkän päivän kunniaksi herkkuja, mä sanon ei. Mutta mä uskon, että kuntokuurin lopussa mä huomaan paljon ilosempia asioita. Juuri sen painon putoamisen. ... siis jos huomaan ;)
Mä kokoajan mietin, että milloin on se päivä kun retkahdan ottamaan sen suklaapalan. Koska kun otan yhden, otan toisen jne. Nyt mun ruokailut on mennyt niin hyvin!
Vielä 4 koetta edessäpäin, sitten olisi kokeet ohi ja aika kunnolla paneutua liikuntaan! Woop woop, ilosella mielillä mennään. Toivottavasti tekin saatte hymyt naamalle ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti