Ajatukset muualla

Kroppa sitten taisi aistia tämän väsymyksen, missä parissa viime postauksessa mainitsin? Jaa, että mistä tiedän? No siitä, että olen Keskiviikosta asti maannut kotona. Koulun sinnittelin viikonloppuun asti, mutta muuten olen vain ollut. Juonut teetä, syönyt erilaisia lääkkeitä ja vitamiineja. Kurkkukivusta selvisin päivällä, mutta sitten tuli kehiin nuha ja yskä, sekä väsymys ja heikotus. Uskaltaisin jo sanoa, että voiton puolella ollaan. Menen siis ensi viikolla sairaalaan ja nyt olisi tosi tärkeää vain rentoutua ja olla, etten rasita itseäni. Koska sinnehän ei ole kipeänä asiaa. Uskallan kyllä jo toivoa, että tää oli tässä ja sairaalaan pääsisin.

 

En nyt yhtään muista kuinka paljon olen milloin näistä vatsaongelmista tänne avautunut, mutta toivon mukaan jo pian saisin tietää mistä kärsin! Lääkäri epäili Crohnin tautia tai Koliittia, eli molemmat suolistosairauksia. Näissä sairauksissa on yleistä se, että on parempia ja huonompia kausia. Sen olen kyllä tunnistanut. MUTTA, en nyt puhu siitä sen kummemmin, sillä ensin selvitetään onko mulla ylipäätään sairautta vai mistä nämä vatsaongelmat on johtunut.

 

Anyways, treenit on sitten mennyt täysin penkin alle. Viime Maanantaina olin siis viimeksi salilla ja ensi viikolla menee ainakin 3 päivää sairaalaan ja lepoon. Ellei enemmän. Tämä tarkoittaa siis hyvin p*skaa treenien kannalta. No, ei auta!

 

Ruokien suhteen olen lepsuillut. Pidettiin kaverin kanssa herkuttelupäivä ja tulihan taas syötyä. Eilen söin tummaa suklaata. Olen myös juonut sokerimehuja ja en ole ihan niin tarkkana ollut. Joudun olemaan sairaalassa ne 1 ja ½ päivää syömättä, eli rehellisesti sanottuna näistä syömähommista on tällä hetkellä aika turha murehtia. Vatsa kaipaa nyt paljon ruokaa, ja varsinkin kun olen kipeä tulee syötyä. Koen kuitenkin, että se on parempi, sillä kuluneella viikolla ei joka päivä edes ruoka tuntunut maistuvan.

 

Tarkoitan siis, että kun sairaala on ohi ja olo on taas kunnossa, ja tietenkin sitten kun on diagnosoitu mikä mulla on, niin voin paljon paremmin keskittyä siihen miten jatkan koko kropparemppaa. Tällä hetkellä paino on kyllä ollut semi alhaalla 48-50 lukemissa heitellyt ja lääkärikin sanoi, että näistä asioista ei saa edes nyt murehtia. Niin kauan kun vatsa ei ole OK, on turha yrittää mitään temppuja itse, vaan syödä normaalisti ja oikeita määriä. Ei siis tietenkään mätätä ruokaa ja herkkuja, mutta ei myöskään laskea kaloreita tai sokerimääriä.

 

Huh huh, sekavaa. Mutta voin sanoa, että olen itsekin sekavassa tilassa tällä hetkellä. Ajatukset poukkoilee ja kyllä, mua jännittää tuleva. Tietenkin sairaus muuttaa elämää. Toki pitää aina ajatella, että pahemminkin voisi olla ja kun ei toivottavasti nyt mikään kuolemantauti ole, niin ollaan iloisia. Kaikki mihin on hoitoa ja minkä kanssa voi elää, niin ollaan tyytyväisiä, eikö? Kyllä se aurinko mullekin kohta paistaa, oon ihan varma siitä ♥

 

Alkaa vähän tulla mieleen se, kun aloitin blogin. Olin huolissani ulkonäkökeskeisistä asioista. Söin paljon lisäaineita ja kunhan tuote oli light, se oli OK. Coca Cola zeroa kului ja protskutuotteita. Vaikka nehän on myrkkyä melkein kaikki... Nyt ajatukset selvenee ja tajuaa, että lisäaineet on jopa saattaneet aiheuttaa tai pahentaa tätä mahdollista sairautta... Niinpä. Eipä se ulkonäkö ole enää ykkönen ;)

 

Jos siis satut omistamaan pari lisäkiloa tai jos olet normaalipainoinen, mutta et mallin mitoissa, niin mitä väliä? Itsekin täytyy oppia hyväksymään se, että jos lihon pari kiloa ja kroppa pehmenee, niin se vain menee niin. Kunhan olen normaalipainoinen ja mahdun vaatteisiini, ei ole hätää. Täytyy osata myös hidastaa. Ja nauttia elämästä.

 

Nyt menen lepäilemään, mukavaa viikoloppua kaikille! Palaan sairaalan jälkeen ♥

Milloin on lupa herkutella? Tai laiskotella?

Lauantai, se monille tuttu 'karkkipäivä' tai 'herkuttelupäivä' tai fitnesstyypeille 'cheat day'. Ei sentään joka Lauantai, mutta meidän perheellemme on karkkipäivä siunaantunut Lauantaille. Silloin ostetaan karkkia ja limua ja rentoudutaan. Kuulostaa varmasti monille tutuilta. Mutta kysymys kuuluu: milloin on sitten se lupa herkutella?

 

Varsinkin jos on ollut herkuttomalla ja pyrkinyt pitää terveellisen linjan. Milloin sitten saa katkaista sen hyvän linja?

Ei välttämättä silloin kun tekee mieli, koska noh... itselläni tekee kyllä aina mieli kun näkee herkkuja!

Silloin kun on ollut ajan X herkuttomalla? No kuka sen määrittää missä vaiheessa on hyvä pistää se stoppi ja mässätä?

 

Aaargh, onpa hankalaa! Ehkä mä vaan tyydyn kuivattuihin hedelmiin? Vaikka ei nekään se parhaista parhain ole, mutta jotain on pakko saada...

 

Ja ainiin,

edelleen mua laiskotuttaa ihan hitsisti..

MOTIVAATIO LIIKUNTAAN?

Ei, tämä ei tule olemaan kannustuspuhe laiskoille henkilöille liikkumaan, koska itsestäni tuntuu nyt tuolta. Siis laiskalta henkilöltä, joka ei jaksa liikkua.

 

Mä olen juuri ja juuri käynyt sen 3 kertaa viikossa liikkumassa, mutta eniten olen nyt nauttinut päivistä, jolloin ei tarvitse katsoa aikataulua tai miettiä kuntosalia. Eli voisi siis sanoa, että motivaatiota ollaan tässä oltu etsimässä.

 

Tämä on niiiiiin luonnollista meille kaikille. Jos joku ihminen väittää, että hän tykkää liikkua joka päivä tosi paljon ja ei koe sellaisia väsymyspäiviä, niin voin jo sanoa, että tuollainen henkilö on ihmeen saanut. Ei siinä tosin mitään, mutta useimmiten fitnessblogit ja muut, on vähän ehkä liioiteltuja. "Kyllä se motivaatio sieltä tulee, kun näkee kroppansa ja kehityksensä peilistä." JA PASKAT. Tiedättekö mikä fiilis mulle tulee? Aaah, maaliviiva, eiköhän nyt voi käpertyä sohvalle ja ottaa iisimmin.

Tai sitten se nykyinen fiilis: "Ei helvetti, eiköhän ne kilot ala taas tätä tahtia kertyä." Ja okei okei, nyt ei mun tilanteessa ehkä kirjaimellisesti puhuta kiloista vaan ylipäätään kropasta. Mutta silti.

 

Mä tykkään postauksista, jossa rehellisesti kerrotaan, että motivaatio laskee tai syömiset menee huonosti. Miksi silti useasti bloggaajat (erityisesti Fitness) piilottelevat asiaa? Tai sitten kun he ovat keränneet motivaationsa, saattaa kyllä kertoa, että "olipas huono viikko, nyt kuitenkin olen käynyt aamu- ja iltalenkillä..." Miksei suoraa kerrota, että mistä kiikastaa. Miksi totuutta vältellään? Vai onko se vain niin, että kaikki ovat jotenkin todella energiapommeja ja sitä energiaa vaan riittää ja riittää ja riittää ...

 

No en yleistä. Varmasti näitäkin bloggaajia löytyy jotka kertovat suoraan mistä kiikastaa ja jos ei jaksa urheilla. Se on musta sitä oikeaa bloggaamista. En tarkoita, että sun pitää kertoa elämästäsi kaikki, mutta jos olet fitnessbloggaaja tai muuten laihdutusblogia ylläpitävä, niin kyllä se musta kaipaa ne rehelliset postaukset siitä, kun motivaatio vain loppuu. Koska mä olen aika varma, että se tapahtuu joillekin aina välillä.

 

Mulla saattaa kestää tämä motivaation etsiminen päivän tai neljä viikkoa, mutta tiedän, että syy on tämä arkeen paluu. Kun on taas 2 ja puoli kuukautta urheillut vähän vaihtelevasti ja aina omalla vapaalla aikataululla, mutta nyt kun pitäisi sitten oikeasti palata tähän 8-15 arkirytmiin, niin tuntuuhan se heti väsyttävältä ja sellaiselta, että ei jaksa enää.

 

Koulu tuo omat stressinsä ja vie oman aikansa, ja sitten kun olisi vielä se liikunta mitä pitäisi jaksaa ylläpitää. Kyllä mä ihailen niitä edellämainittuja energiapakkauksia, jotka ehtii tekemään vaikka ja mitä päivän aikana.

 

No eihän se auta kuin vain yrittää taas sopeutua arkeen ja etsiä se liikuntailo taas jostain. Se 3krt viikossa on nyt pakko pitää, ettei ihan paikallensa jämähdä. Katsotaan katsotaan... Palaillaan sitten asiaan.

LIPSUNUT

Kyllä olen lipsunut.

 

On ollut outoa syödä sen kummemmin ajattelematta mitä syö. Näinpä alas on mennyt sokerisia jugurtteja ja suklaata, näin muun muassa. En tietenkään halua ottaa tällaista vaihetta päälle ja näinpä päätin, että ne herkut voisi pysyäkin siellä takaa-alalla nyt jatkossakin. En ole vihainen itselleni vaikka mieliala meni maahan heti ja tunsin, että "tää oli huono idea."

 

Heti kun koulut alkoi, lähti se kauppafiilis taas pyörimään. Välkällä kauppaan, vaikka rahaakaan ei juuri olisi. Jotain on pakko saada. Nyt pitää taas irrotella siitä ote ja pystyä syömään normaalin päivärytmin mukaan.

 

En nyt tarkoita sitä, että pitäisi alkaa "kiristelemään tahtia" tai mitään, vaan sitä, etten halua uutta sokerikoukkua ja taas ongelmiin sen kanssa. Nyt aion syödä sen enempää vahtimatta, mutta myöskään sen enempää herkuttelematta. Edelleenkin linja jatkuu herkuttomana ja myös roskaruoattomana, muuten kotiruokaa ja vähäsokerisia jugurtteja niin saan syödä. Tietenkin jos jogurtti on täyttä sokeria, niin kannattaa miettiä haluaako sen syödä vai ei.

 

Myös lisäaineet on sellainen miettimisen aihe ollut mulla. Esimerkiksi mehukeitto mitä olen käyttänyt, niin sisältää niin ihme lisäaineita, mistä jo äiti puhuikin, että hän välttelee niitä. Aloin ajattelemaan, että onko se sokeriton ja vähäkalorinen mehukeitto hyvästä, jos siinä on aspartamiinia, joka on keinotekoinen makeutusaine. Koen, että se jos mikä ei ole hyvää ravintoa kropalleen. Olen siis korvannut aamupuuroni ihan maidolla tai mansikoilla.

Coca Cola Zeroa koitan vähentää, koska sekin on täynnä lisäaineita. Myös protskupatukat joissa on tuntemattomia ainesosia, niin en pidä niitäkään hyvinä.

 

Heti kun vatsa ja suoli ei voi hyvin, haluaa antaa sille tietenkin hyvää ravintoa. Koen, että tosi moni arkipäivänkin ruoka sisältää lisäaineita, niin mielummin jätttää ne itsestäänselvyydet pois. Esimerkiksi mehukeiton. En halua kroppaani enää keinotekoisia makeutusaineita. Mielummin ottaa sitten sen missä on sokeria, koska se on luonnollisempaa kropalle kuin joku lisäaine.

 

 

Tässä siis mun Torstain höpinät. Saa nähdä reagoiko kuinka kroppa tähän pieneen lipsumiseen, mutta nythän on vain ihan positiivista jos paino ottaa tasaantuakseen. Keskityn nyt enemmänkin kropan ulkonäköön, huolehdin, että syön tarpeeksi ja koitan jättää vaa'an lääkärien murheeksi.

 

Palaillaan!

STOP

Kerroinkin jo teille, että mun vatsaa tai siis tarkemmin ottaen suolistoa tutkitaan. Oon käynyt lukuisissa verikokeissa ja muissa testeissä, ja multa löytyikin yksi arvo jonka takia mut siirrettiin sairaalalle. Eilen oli mun sairaalakäynti, missä taas sain luovuttaa 13 purkkia verta ja sain tietää, että suolentähystys on edessä. Nukutuksessa onneksi.

 

Lääkäri takertui pariin asiaan mussa. Muun muuassa mun painoon. Mun paino on 48kg, tai ainakin oli eilen lääkärin vaa'alla. 48kg.

Se oikeasti tuli vähän yllätyksenä, sillä jos mun olisi pitänyt veikata painoa, olisin varmasti ajatellut, että se on noin 51kg. Heti kun se tippuu nelosen puolelle niin loksahtaa suu jo auki. Kesällä kun en ole vaa'alla rampannut, ei ollut mitään hajua, että paino olisi menossa alaspäin.

 

Lääkäri sanoi, että mun kroppa on ottanut ns. tiputtamisvaihteen päälle ja jos syön vähemmän mitä kulutan, paino vain tippuu ja tippuu. Ja koska mun suolistossa on jotain, niin se luultavasti vielä nopeuttaa laihtumista. Lääkäri hyvin kovaan painotti: Syö kunnolla, paljon ja monipuolisesti. Paino ei kuulemma saa enää tippua yhtään.

 

Tää oikeasti järkytti mua vähän. Mä juuri olin ajatellut, että nyt vedän taas kovempaa ja nipistän ruoasta, että saan kesäkilot pois. JA siis mitkä kesäkilot? En tiedä, olenko mä sokea vai miksi musta mun kroppa ei näytä 48 kiloiselta ..? Kun mun paino jäi siihen 55kg, olin jo tyytyväinen. Kun se tippui 50kg ajattelin, että tää on se mun paino ja tähän se jääkin. Kaksi kiloa siitä alaspäin, olo vain huolestuu.

 

Luultavasti mulla on pitkäaikaissairaus. Sairaus, johon vaaditaan elämänmittaiset lääkkeet. Sairaus, jonka takia joudun käymään sairaalassa tietyin väliajoin. Sairaus, joka saattaa rajoittaa mun ruokavaliota. Sairaus, joka saattaa pahentua.

 

Nyt vain sormet ja varpaat ristiin, ettei mulla olisi mitään sairautta. Vaikka tyhmältä toi tuntuu sanoa, sillä lääkäri oli jo hyvin varmana että sairaudesta olisi kyse. Lähete sairaalaan tulee tässä 2-4 viikon kuluessa, joten nyt vain odotellaan.

 

Koitan nyt olla murehtimatta syömisiäni, koska haluan saada itseni kuntoon ja sairauden selville, ennen kuin jatkan mitään kroppaprojekteja....

 



ELÄMÄNTAPAREMONTIN HYVÄT JA HUONOT PUOLET

Elämäntaparemontilla tarkoitan nyt sitä, että aletaan elämään terveellisesti, liikkumaan ja jätetään turhat herkut pois. Jollain saattaa olla pilkuntarkka ruokavalio ja joku saattaa koittaa elää maidottomalla. Elämäntaparemontteja on siis monia, joten hyviä sekä huonoja puoliakin löytyy erilaisia. Nyt kirjoitan mun yli vuoden kestäneestä elämäntaparempasta ja minkälaisia hyviä sekä huonoja puolia se on myös tuonut.

 

HUONOT PUOLET:

Tottakai me aloitetaan ekana huonoista puolista!

 

Kaikesta kieltäytyminen - Ainakin aluksi se on todella hermoja raastavaa hommaa. Menet minne vain, niin huomaat, että ruoka on se kaiken A ja O. Olet sitten synttäreillä joissa syödään suussa sulavaa täytekakkua tai menet elokuviin, jossa popcornit poksuvat luoksesi. Kaikkialla on houkutuksia. Kaveri pyytää syömään ja haluaisit niin kovasti herkutella ja nähdä ystävääsi hyvän ruoan parissa, mutta siinä pitääkin toden teolla miettiä mitä syö.

 

Huomaat olevasi terveyshöperö - Kun olet aikasi elänyt terveellisellä ruokavaliolla ja tutkinut kaikkien ruokien sisällöt ja monet muistatkin jo ulkoa, et voi välttyä siltä, että jo vahingossa tukit mitä muut saattavat syödä. Kaveri ottaa suklaapatukan ja alat vahingossa selittämään kuinka paljon sokeria yksi patukka voikin sisältää. Näet sosiaalisessa mediassa kuvan kun joku pizzaa ja ajattelet jo kuinka siinä täyttyi sitten koko päivän kalorit. Perhe ostaa kotiin karkkeja ja alat jo saarnaamaan niiden sisällyksistä. Tämä on yksi hyvin ikävä puoli minussa, mutta onneksi perheeni ja ystäväni tietävät elämäntapatyylini ja osaavat suhtautua kommentteihini. Onneksi olen jo oppinut vaientamaan ääneni ja puhumaan vain oman ruokani terveydestä puuttumatta muiden ruokiin tai herkkuihin.

 

Kiire, kiire, kiire... Zumbaa, salia, spinningiä... - Tottahan se on, että varsinkin arkena aikataulut sen vain kiihtyy kun ravaat jumpissa. Huomaat, että läksyt on tekemättä ja huone siivoamatta, kun kiirehdit jo seuraavalle tunnille. Toki aina liikuntamotivaatio ei ole korkealla, mutta sen voitte myöntää, että aikaa se vie. Ja mitä kauempana salisi on, sen kauemmin menee aikaa treeneihin. Alat jo miettimään, että mitä kaikkea ehtisit töiden/koulun jälkeen tekemään, jos et tuhlaisi paria tuntia treeneihin...

 

Sortuminen - Jos olet kauan jo elänyt terveellisesti ja sitten käy se, että jokin epäterveellinen asia vain eksyy suuhusi, voit helposti masentua. "Tässäkö se sitten oli?!" Vaikka kuinka jankuttaa, ettei se yksi suklaalevy tai kakunpala vaikuta koko projektiisi, kyllä se vähän jää kalvamaan mieltä. Ja helposti sokerikoukku jää päälle, ja siinä onkin sitten taas uusi projekti kitkeä se pois...

 

 

Kun tuloksia ei synny... - Se jos mikä on masentavaa! Koet, että treenaat ja syöt oikein, mutta sama pullottava maha se siellä edelleen on. Tuntuu ettei se pienene sitten millään. Paino jumittaa ja kroppaa turvottaa... Vaikka luet netistä ja lehdistä, että se voi olla täysin normaalia kesken projektisi, silti se vetää mieltä alas. Silloin jos jolloinkin tekisi mieli vetää kaksin käsin herkkuja ja vaihtaa sali sohvalle!

 

 

HYVÄT PUOLET:

Ei koko elämäntaparemontti ole yhtä kidutusta vaikka ruusuilla tanssimista se ei aina olekaan. Tässä siis sen hyvät puolet!

 

Tulosten näkyminen... - Kun vaakanumerot menee vain alaspäin ja kokoa pienemmät vaatteet mahtuvat päälle. WUHUU! Se on niin palkitsevaa jo itsessään, että koko remontti tuntuu olevan oikea ratkaisu.

 

Treenien jälkeinen fiilis - Vaikka usein treeneihin lähteminen ja joskus siellä oleminen on yhtä kidutusta, niin sen jälkeen kun olet tehnyt kovan treenin ja tiedät, että kroppa kehittyy on mahtava fiilis. "YES I DID IT.. and i can do it again!"

 

Itsekurin kehittyminen - Tuntuu, että vähän aikaa sitten en olisi pystynyt kieltäytymään suklaasta tai herkuista ylipäätänsä, ja yksikin herkuton päivä oli mulle harvinaisuus. Nyt kun pisimmät herkuttomat kauteni ovat olleet kuukausien mittaisia, ei se olekaan enää niin haastavaa. Ja sen tajuaminen on todella palkitsevaa.

 

Tiukat vaatteet, valokuvat, napapaidat... BRING IT ON! - Kaikki mikä tuntui aiemmin haastavalta, on nyt helpompaa. Voi käyttää tiukkoja vaatteita, voi antaa navan näkyä ja koko XS-S on täysin sopiva koko. Valokuvatkin tuntuvat mukavemmilta, kun ei tarvitse vetää vatsaa sisään tai pelätä kaksoisleukaa.

 

Loppujenlopuksi voin luvata, että elämäntaparemontti sisältää ehkä hieman enemmän huonoja puolia, mutta sitten taas hyvät puolet ovat itsessään suurempia kuin mikään huonojen puolien kohta. Jos tuntuu, ettei aloita remontoimaan elämäänsä vaan sen takia, ettei saa sitä jokapäiväistä karkkipussia, niin voin luvata, että kun on saanut ruokavalion ja liikunnan raiteilleen, on olo paljon parempi silloin kuin sen karkkipussin jälkeen.

 

Hyvää Sunnuntaita ♥

MISTÄ MOTIVAATIO KESÄN JÄLKEEN?

Kesähän ei itsessään ole vielä ohi ja eilenkin saatiin nauttia ainakin täällä Eteläisessä suomessa lämmöstä. Tosin lomat ne on suurimalla osalla jo taputeltu ja itsellänikään ei enää varsinaisia lomapäiviä ole, koska hoidan lapsia nyt viimeset päivät.

 

Monien blogeista olen lukenut kesäkiloista ja kuinka ne ovat kertyneet loman aikana. Itselläni ei ole kiloja tullut, vaan aika yllättäen paino on täysin sama kuin loman alkaessa. Siltikin turvotusta on ollut ja olo ollut paljon pyöreämpi. Yksikin löhöilypäivä mässyjen kera on aiheuttanut hirveän läskiahdistuksen ja tuntuu ettei pääse siihen terveellisyyteen enää kiinni. Pitäisikö siis kiskoa peitto korviin ja syödä se kaappiin jäänyt suklaalevy?

 

No ei tietenkään... Oon sitä mieltä, että jokaiselle toimii vähän eri tavat. Joku voi pistää kaikelle heti stopin ja joku voi päivä kerrallaan siirtyä takaisin omaan ruokavalioonsa. Itselleni kuitenkin toimii tuo "kaikki heti ja nyt" - taktiikka, eli aloitan heti puhtaalta pöydältä. Turha niitä syötyjä suklaita tai kakunpaloja on laskea. Se oli ja meni. Näkyy kropassa tai ei näy, niin silti lähdetään uudella tsempillä liikenteeseen.

 

1. Heitä kaikki herkut mäkeen.

Ei sinun tarvitse säästää kakkuja, jätskejä, keksejä tai mitään "vierasvaralla", koska herkkukierteen jälkeen luultavasti sorrut niihin itsekin. Tai kun paha päivä iskee, niin käsi on heti siellä kaapin uumenissa. Helpointa on siis vain pitää kaapeissa raaka-aineita joita saat syödä. Ellet asu taloudessa, missä on useampi ihminen esimerkiksi meillä. En voi siis vaikuttaa, jos jollain on oma suklaakätkö siellä. Tosin omassa huoneessani pidän vain cashew-pähkinöitä ja onnekseni kaapissa ei loju Fazeria tai pakastimessa jätskiä.

 

2. Aloita liikunta rauhallisesti.

Vähän niinkuin aloittaisit laihdutuksen/elämäntaparempan/terveellisen elämäntapasi alusta. Älä heti varaa kymmentä ryhmäliikuntatuntia tai käy salilla joka päivä. Jos olet kesällä ollut liikkumatta tai liikkunut vain vähän, ei ole mitään järkeä aloittaa liikuntaa niin kuin koittaisit korvata kesällä käymättä jääneitä kertoja. Käy liikkumassa sen verran kuin hyvältä tuntuu. Heti verenmaku suussa treenaaminen saattaa vain kostautua sillä, että motivaatio loppuu kuin seinään ja väsymys ottaa vallan. Sovi itsesi kanssa ennen viikon alkua, että minä päivänä ja monelta käyt tekemässä treeniä.

 

3. Älä rääkkää itseäsi.

Jos olet kesän aikana saanut ne pari lisäkiloa, niin älä masennu! Saat ne aivan varmasti uudelleen tiputettua pois. Koen myös sen, ettei vaa'alla ramppaaminen ole se kaikkein tehokkain keino. Ellet omista paljon ylipainoa, silloin vaa'an seuraaminen tietenkin saattaa auttaa. Mutta täysin normaalipainoisena se on turhaa. Pääasia on, että paino pysyy normaaliluvuissa ja keskityt oman kroppasi ulkonäköön. Et tarvitse mitään nälkäkuureja, vaan voit hyvin jatkaa ravitsevalla ja hyvällä ruokavaliolla. Älä skippaa aterioita, älä korvaa atrioita, äläkä ota paineita. Kaikista huonoin ratkaisu on syödä jokin vähäkalorinen patukka ja toivoa painon tippuvan. Syö kasviksia, vihanneksia, protskua ja juo paljon vettä.

 

Vaikka vinkit kuulostavat hyvin samantapaisilta kuin aloittaessa muutosta itsensä kanssa, niin yllättävää kyllä, usein samat vinkit pätevät myös tauon jälkeiseen jatkamiseen. Hyvin usein se on vain helpompaa, koska olet kerran jo oppinut kuinka syödä terveellisesti ja kuinka liikkua oikein. Se on täysin OK, jättää yksi liikuntakerta väliin ja aloittaa rauhallisemmin. Joskus se on jopa järkevämpää.

 

Pitäkää huolta itsestänne ja muistakaa kärsivällisyys ♥

 



Pakko aloittaa... ei auta!

Olo on hyvin turvonnut ja rehellisesti pelkään painonkin jo nousseen. Päätin siis, että huomenna aloitan taas terveellisen linjan. Ei, en odota että arki alkaa vaan aloitan huomenna. Kerrataanpas sääntöjä...

 

5-6 krt ruokaa päivässä. Sisältäen: aamiaisen, lounaan, välipalat, päivällisen ja iltapalan.

Aamiainen sisältää perinteisesti puuroa ja nyt otan taas kananmunan mukaan.

Lounas sisältää kasviksia missä muodossa tahansa, sekä proteiinia. Hiilareita mieluiten vähän, mutta niitäkin saa olla.

Välipalalla joko täysjyväleipää (ruis tms.), kananmunaa tai muuta protskupitoista.

Päivällisellä kasvista, hiilaria ja protskua. Lautasmallin mukaan.

Iltapalalla leipää (ellen syönyt välipalalla) tai sitten hedelmää, rahkaa tms.

 

Jos annosvälit venyy, voin syödä hyvin sen 6krt päivässä, mutta normaalisti se 5krt riittää. Ei ranskalaisia, sokeripommeja, voileipäkeksejä, eikä edes kuivattuja hedelmiä. Nyt on pakko taas kiristää tahtia ja se ei onnistu sillä, että syön terveellisen välipalan ja siihen 10 voileipäkeksiä...

 

Treenejä mieluiten vähintään se 3 kertaa viikossa, vähän omien ohjelmien mukaan. Kunhan pääsen liikkumaan, se on se pääasia! 4 kertaa olisi bueno, mutta niin kuin sanoin katson vähän omien ohjelmien mukaan, että milloin pääsisin.

 

Motivaatio ja halu olisi kyllä nyt taas korkealla. Koska tiedän, että mitä enemmän löysään ja löysään vannetta, niin sitä huonompaan suuntaan tilanne aina myös menee. En sentään halua joutua taas sokerikoukkuun... 

 

Mulla on tämän viikon (sekä ens viikon TI) lapset hoidossa ja tulee nyt jo opeteltua arkirytmiä, sillä hoitolapsi tulee noin 8-9 välillä, joten herättävä on. Toisaalta se on hyvä ruokarytmin suhteen. Sekä kun tehdään lasten kanssa retkiä, niin siinä ei mee omatkaan lomapäivät pelkkään makoiluun. Mikä on aina hyvä homma!

 

Tarkoitus olisi nyt olla tiukalla ruokavaliolla mahd. kauan ja pysyä poissa herkuista. Katsotaan nyt tuleeko ylipäätään houkutuksia (= juhlia tms.) jossa pitäisi valita sen herkuttelun tai ei välillä. Ainakin huomenna on pikkuserkun synttärit, mutta siellä pysyn täysin herkuttomana.

 

Nyt ainakin tämä 'fresh start' tuntuu hyvältä, mutta saahan sitten nähdä miten se oikeasti käynnistyy. Toivotaan tietty parasta ja katsotaan miten turvotus lähtee laskemaan!

 

♥♥



loma + itsekuri = mahdottomuus

Vaikka olenkin oppinut olemaan herkutta, eikä herkkuja kulu sellaista määrää kuin ennen, osaan mä edelleen syödä itseni ähkyyn ja mokaamaan ruoka-annos koot & ruokailuvälit. Lomalla mulla ei sitten ne luonnistu yhtään. Saatan vetää vähän sitä ja tätä ja sitten olla taas vatsakivuissani. Treenit ei luista huonolla ruokavaliolla jne.

 

Samaa siis mitä viimepostauksessa jauhoinkin!

 

Musta kuitenkin tuntuu, että kroppa vähän kaipaa jo sitä arkirytmiä. Nyt mä nukun pitkään, treenaan silloin/tällöin, syön epäsäännöllisesti. Se yhtälö on ihan pepusta ja olo ei ole parhain tai energisin.

 

Toisaalta älyttömästi taas tuottaa paineita kouluun paluu, mutta koitan ajatella sitäkin positiivisesti. Viimeinen vuosi ja saan taas arkirytmin kohdilleen. Nyt mun vatsa on kuin mikäkin ilmapallo ja tiedän täysin mistä asioista se johtuu..!

 

No onhan tässä vielä noin puolitoista viikkoa lomaa, mutta äkkiähän sekin aika kuluu. Mä kun joudun lastenhoitohommiin oikeastaan koko loppulomaksi ja päivät siis saattavat senkin myötä saada vähän rytmiä. Sekä yksi lääkärikäynti ja toivottavasti sekin selventäisi mitä mun vatsalle nyt aiotaan. Toivotaan parasta ja pelätään pahinta, eiks näin?

 

Tällä hetkellä kaikki tavoitteet etc. kropan, liikunnan ja ravinnon suhteen täytyisi miettiä. Vaaka täytyisi kaivaa esiin ja katsoa onko lomakiloja kertynyt. Sitten miettiä mitä mä haluan jatkolta. Ehdottomasti kiristää tahtia taas loman jäljiltä, mutta miten, niin se pitää miettiä.

 

Nyt mä painun katsomaan netflixiä ja nauttimaan näistä vähenevistä rennoista illoista.

 

ADIOOOS