Joskus sitä kysyy itseltään, että miksi aina minä...?
Postauksia ei ole kuulunut. Koulu on vienyt aikaa ja veri on sitten alkanut taas lentää. Biologinen lakkasi toimimasta ja ollaan sitten uusiksi pattitilanteessa että mitäs sitten... Nyt tultiin tänään sitten osastolle kun olo jo sen verta heikko, että en halua pitkittää tilannetta itse ainakaan.
Kortisonia ja antibioottia nyt ainakin suoneen ja katsotaan sitten mihin tästä edetään... Ei ne varmaan tilannetta pois vie, niin kuin ei keväälläkään, mutta jos hidastaisi niin, että normielämä sujuisi? Uusi biologinen tulee sitten lokakuun puolivälissä, eli sitä pitää odottaa nyt näillä väliaikaisilla ratkaisuilla.
Joskus sitä kyseenalaistaa, että milloin raja tulee vastaan? Henkisestihän tämä on tosi raskasta ja se, että saa vain 2kk nauttia toimivasta lääkkeestä.. Samaan aikaan tekisi mieli käydä salilla ja kehittää itseään, niin sitten hidastaa tällainen aika kovasti.. Terveys kuitenkin etusijalla.
Harmittaa, että tämä blogikin on vaikeassa asemassa kun en ole ehtinyt tai pystynyt kirjoittamaan. Nyt kun pystyn, ei tämä ole tietenkään sellaista matskua mitä haluaisin pihalle. Alkaa kallistua johonkin "ibd blogiin"... No jossei muuta niin kesällä treenasin hyvin, ja ruokavaliokin oli tasapainossa. Jotain positiivista siis tuolla historiassakin.
Makaaminen täällä ei ole mun lempparihommaa, mutta jos hyvin menee saan huomenna jo lähteä kotiin kun ei täällä paljon muuta voida tehdä. Peukut pystyssä ja sillai!
♥♥ minä
