Itsensä keräystä

Elämä ei ole helppoa. Se on vaikeaa ja sen kanssa on ponnisteltava. Meille kaikille tulee elämässämme eteemme ongelmia ja hetkiä, jolloin ei tiedä olisiko parempi heittää vain kirves kaivoon vai pysyä vain vahvana. On kyse sitten ikuisesta laihdutusprojektista, sairaudesta, erosta tms... Harvan meistä elämä on yhtä ruusuilla tanssimista päivästä toiseen. Mutta siinä synkkyydessä ja kurjuudessa ei voi maata kauaa, sillä tietää, että kohta joku ottaa susta kiinni ja vie mukanaan, jos et nyt kerää itseäsi. Jos vain lähdet pois koulusta, syynäsi, ettet vain kykene, on pakko pysähtyä. Missä vaiheessa taas olen ajautunut näin pohjalle, että arkiaskareet tuottavat vaikeuksia?

 

Tänään mun yksi tärkeimmistä ystävistäni koski mahaani ja naurahti, "ohoh, mikäs siellä pullottaa" kysyin, että mitä, "katoin vaan tota pullukaa". Totta mahani turvotti taas. Olin vielä fiksuna valinnut päälleni tiukan topin, jossa ei yhtään saisi näkyä virheitä. Mä en kestänyt vaan lähdin paikalta ja palasin päässäni vuosia taaksepäin missä sain päivittäin kuulla kommentteja kropastani. Kun yhdistetään: menkat, sairaus, kortisonikuuri ja kouluruokailu = niin saadaan kyllä turvotus päälle. Voin syödä vaikka kaurapuuroa ja mahani on ilmapallo, se ei kysy aikaa tai paikkaa, se vain turpoaa. Tiedän, että kortisonikin turvottaa itsessään ja se mikä pelkoni on ollut kortisonin suhteen niin sieltä se hiipii. Ne nesteet, ne turvotukset se lihominen. Ja vaikka ystäväsi tietää tilanteestasi, ei hänellä ole sitten tilannetajua yhtään. Mä loukkaannuin, otin itseeni ja halusin vajota maan alle.

 

Olen herkkä ihminen. Se on varmaan aika selväksi käynyt tässä vuosien kirjoittamisen aikana. Kroppa on mulle niin herkkä asia. Ei mua kiinnosta jos sanot, että mulla on kimeä ääni tai että mä ärsytän ihmisiä herkästi, go ahead say it. Mutta jos kommentoit mun kroppaa, niin lupaan, että saat mut hiljenemään.

 

Ja voitte vain kuvitella missä mun ajatukset on sitten tänään pyörinyt. Välttelen peiliä ja katsekontaktia mahani kanssa. Googlettelen ruokavalioita ja treenejä keskivartalon kaventamiseen. Vaikka kuinka syön oikein ja treenaan, en voi tietyille asioille mitään. En voi parantaa sairauttani tai poistaa menkkaturvotusta. En voi lopettaa kortisonilääkitystäni. En voi tehdä oikein mitään muuta kuin syödä vähän ja toivoa näyttäväni laihalta.

 

Mutta kun peiliin katsoo näkyy hyvin turvonnut maha ja nesteitä on nyt parissa päivässä jo kertynyt... Kilojakin kertyy... Mitä voin enää tehdä?

 

 

Tänään menen joogaamaan. En tiedä, mutta toivon saavani sieltä vähän mielenrauhaa ja muuta ajateltavaa. Etsin löysän paidan ja toivon, että voisin katsoa itseäni hyväksyvästi peilistä kaikkine virheitteni. Koska tiedän, etten voi asialle nyt mitään.

 

Toivon vaan sydämeni pohjasta, ettei sivuvaikutukset lähde käsistä ja saisin edes pitää ulkoisen kuoreni hyvänä, kun sisintä en voi korjata.

 

Koitan vähentää isoilla painoilla tehtyjä vatsaliikkeitä, ja ylipäätään sellaisia mitkä korostaa tai leventää mahaa. Katsoin just vinkkejä, että jalat ja yläkroppa kun treenauttaa niin keskivartalo näyttää pienemmältä. Eli ei niitä iänikuisia vatsanhinkkauksia, koska nyt teen kaikkeni että olisin 100% tyytyväinen itseeni.

 

 

Huomenna on onneksi jo Perjantai ja nään mun poikaystävää. Tiedättekö, että pelkään myös sitä, ettei hän osaa käsitellä mua ja mun sairautta ja että hän ei voi hyväksyä mun ulkoista kuorta? Tiedän, varmasti tyhmää ajattelua mutta silti totista sellaista. That's what i'm afraid of...

 

 

Nyt lähen sinne joogaan. Love.

omia fiiliksiä

Hejsan kaikki.

 

Mä olen ollut jo aikaisin ylhäällä, sillä mulla oli lääkäri. Syynä poisjääneet kuukautiset. Ja miksi mä avauduin jostain intiimiasioista kuntokuuriblogiin? No yksinkertaisesti siksi, että lääkäri oli vahvasti sitä mieltä, että yhtäkkiä poisjääneet menkat kielii siitä, että painoa on tippunut ja liikuntaa on lisätty. Sehän olisi kyllä periaatteessa aika hyvä syy oudosti käyttäytyvälle hormoonisysteemille. Lääkäri kuitenkin käski tarkkailla menkkoja, vatsakipuja yms. oireita, ja palaamaan syksyllä niin tarkistetaan, että kroppa toimii normaalisti.

 

Vaikka vaihtoehtoja itsekin punnitsin, en ehkä ihan ajatellut syynä olevan kropparemontti. Lääkäri sanoi, että laihtumista ei saisi enää tapahtua ja liikunnan pitäisi olla max 4 kertaa viikossa, eli jo 5 kertaa alkaa menemään yli ja voi vaikuttaa menkkoihinkin. Nyt en ole pariin viikkoon säännöllisesti edes urheillut, koska ripari & kreeta. Toisaalta kyllähän olen aina kun mahdollisuus on ollut, niin käynyt salilla ja jumpassa. Lääkäri tosin sanoi myös sitä, että tämän ikäisen on turha käydä salilla ilman ohjaajaa...

 

Tää ei hirveästi kyllä nosta urheilumotivaatiota. Varmaan ymmärrätte miksi. Harmittaa, että jos kova työ kropan kanssa "palkitaan" näin. En tosin tiedä, mitä mun pitäisi muuttaa tottumuksissani. Urheilua haluaisin kovasti harrastaa, mutta ehkä pidän tänään välipäivän ja menen huomenna uudelleen. Vaikka olen kyllä aina yrittänyt pitää asiat balanssissa..

 

Eilen söin taas ihan perusterveellisesti, mutta nyt mun päätös on tämä koko ruokavalionkin suhteen: Syön pääosin perusterveellisesti eli kotisafkaa ja ruokavalion koitan pitää samana. En kuitenkaan laske kaloreita, en mieti sokerin määrää enkä rajaa mun syömisiä. Haluan, että mun kroppa toimii täysillä ja tiedän, että nuoren kroppa kaipaa paljon ravintoa.  En tarkoita, että alan mässäämään herkkuja tai riennän heti roskaruoan kimppuun. Tarkoitan sitä, että kovan rääkin jälkeen huomaan sen, että kroppa tarvitsee taukoa. Veikkaan, että stressitasotkin ovat hyvin korkealla koko kroppaprojektin jäljiltä.

 

Syön siis edelleen normaalisti. En vedä herkkuövereitä. Konffiksessa syön kakkuja.

Huomenna olisi tarkoitus leipoa jotain konffikseen, jos haluan maistiaisen, niin voin sen ottaa. Nyt mun pääsana on balanssi eli tasapaino ruoan & liikunnan suhteen.

 

Varmasti tärkein tavoite on tällähetkellä pitää paino samoissa lukemissa ja kropan kuntoon saaminen täysillä. Siihen en halua, että mun kuukautiset joudutaan käynnistämään lääkkeillä.

 

Tällä kertaa tällaista pohdintaa...

 

♥

hedelmät, viljat ja maito pannaan!

Ei, älä tee otsikkoa ja tee johtopäätöstä. En ole jättämässä kyseisiä tuotteita minnekään, ellei ole pakko.

 

Luin juuri hyvän uutisen YLE:ltä. En löydä sitä tähän hätään, mutta kyseessä oli Personal Trainerin ja ravitsemustieteiden professorin eriävät mielipiteet. Aiheena oli se, että miksi kukaan ei kyseenalaista PT:n ruokaohjeita? Nehän ovat kuin yö ja päivä ns. normaalien ruokasuositusten mukaan. PT pisti pannaan kaiken. Täysjyvät, vehnät, viljat KAIKKI on huonoksi ihmiselle, ihmistä ei ole luotu syömään niitä. Myös maitotuotteet, ne tuovat niitä - ja näitä ongelmia ihmiselle. Sekä hedelmät, ai että, tiesittekö ne on pelkkää sokeria!!

 

 

Tässä vaiheessa jo mun sisuskalut kiehuu. Kunnes luen professorin kommentit. Hän sanoo, että ei ole mitään tieteellisesti todistettua ainestoa siitä, että viljat tai maitotuotteet olisivat pääsääntöisesti huonoksi ihmiselle. Toki poikkeudet, ihmiset joilla on viljayliherkkyyttä tai maitoallergiaa/laktoosivaivoja, mutta normaalille kaikkiruokaiselle ihmiselle ei. Sitten hedelmät - kyllä ne sisältävät hedelmäsokeria. Mutta ne sisältävät hyviä vitamiineja ja mineraaleja yms. Enkä itse ymmärrä miksi hedelmäsokeri olisi niin pahasta? Yksi-kaksi hedelmää päivässä on musta ihan hyvä määrä. Itse en syö edes joka päivä hedelmää, mutta banaaneja kuluu montakin viikossa.

 

Sama asia maitotuotteissa ja viljoissa. Maitotuotteet sisältävät paljon kalsiumia ja vitamiineja. Mä uskon, että mun kropalle on iso palvelus se, että syön maitorahkaa ja juon maitoa kahvin sekana, sillä muuten kalsiumin saanti on mulle aika vähäistä. En hirveästi maitotuotteita käytä. Viljat sisältävät paljon kuitua, joka edistää vatsan toimintaa.

 

Liika on aina liikaa. Ei kenenkään kuulu syödä 10 hedelmää päivässä tai joka aterialla puuroa, vaikka kyseiset tuotteet ovatkin terveellisiä. Tasapaino ja kohtuullisuus ruokien suhteen on avainsana oikeaan ruokavalioon.

 

Ihmettelin suuresti, kun uutisessa vietiin tämä kyseinen PT tavalliseen Citymarkettiin ruokaostoksille. Kyseiselle hepulle kelpasi normaalista kaupasta vain pari tuotetta, jotka oli jotain superfoodia ja kalaa/puhdasta lihaa tms. Tässä vaiheessa mulle siirtyi ajatus siihen, mitä monet PT:t ja asiantuntijat neuvovat "unohtakaa dieetit ja valitkaa ruokavalio, jota pystytte noudattamaan pääsääntöisesti" eli kaikkihan tietää, mikään kaalikeittodieetti ei pidä sua kuosissa, koska kukaan ei pysty sitä noudattamaan sitä paria viikkoa kauempaa. Anyways, mietin sitä, että onko sitten tämä "käytän vain tiettyjä raaka-aineita ruoissani koska kaikki normaali on kiellettyä" sopiva elämäntyyli? Miksei kukaan kyseenalaista sitä elämää? Minä kyseenalaistan.

 

En tarkoita, etteikö yksittäinen ihminen saisi elää elämäänsä siten miten haluaisi. Kyllä saat olla kaalikeittodieetillä jos haluat, ja kyllä saat syödä vain sitä-ja tätä. Mutta voiko PT tosissaan suositella tuollaista elämäntyyliä? Eihän kukaan ottaisi sellaista PT:tä tosissaan joka tarjoaa asiakkailleen loppuelämän kaalikeittoelämäntyyliä. Ihmisethän nauraisi sen pihalle. Tämä on sitten ihan OK?

 

Samassa uutisessa pohdittiin paastoa. Professori oli sitä mieltä, että paastosta ei pidemmän päälle pitäisi olla mitään hyötyä ja pikemminkin se on turhaa kuin kannattavaa. Itse en ole paastoa edes miettinyt, puhtaasti oman ikäni takia. Ellei kyse ole mistään 5:2 dieetistä, en ymmärrä paastoa. PT taas puolustelee paastoa, koska oppii arvostamaan ihmisiä joilla ei ole aina ruokaa. Öh, musta on turha uutisessa mennä mihinkään afrikanlapset-teemaan. Jos tiedätte mitä tarkoitan :)

 

Mielipiteitä on kuitenkin monia. Toi uutinen sai mut niin yhtymään professoriin. Se mitä uutisen alussa jo sanottiin, että koulutus mitä PT saa on aivan liian lyhyt ja sisältää väärää tietoa. Professori pitää PT:n neuvoja enemmänkin harrastuneisuusravitsemusneuvontana.

 

Itse en lyttää kaikkia personal trainereita. Tämän yhden herran näkemys asioista sai mut eri mielelle, mutta se on ihan inhimillistä. Meitä on monia täällä ja kaikilla omat mielipiteet. Itse tosin uskon mielummin monia vuosia kouluja käynyttä professoria, joka tietää asiat oikeasti eikä vain pelkästään 'asiakkaiden kokemuksista' otettuina tietoina.

 

Oon sitä mieltä, että PT:t on pääosin fiksuja ja osaa laatia hyviä ruokavalioita eri ihmisille. Musta kuitenkin ruokavalioissa pitäisi pysyä kohtuus ja sellainen arkihelppous. En pidä helppoutena sitä, että ruoista pulitetaan tuplahinta ja lähikaupan tarvikkeet ei kelpaa enää mihinkään.

 

No joo, eiköhän tässä tullut pointti selväksi! Mä oon ainakin nauttinut ruoasta ja syönyt sika-hyviä sourcream&onion riisikakkuja, banaanilettuja ja kookoskastike kanaa! Iso voi voi, jos tämä ei nyt miellytä jonkun henkilön elämää. Kyllä mä ainakin perusterveellisesti tykkään syödä ja tää on mulle hyvä tyyli!

 

hyvää alkavaa viikonloppua teille, nauttikaa hyvästä ruoasta ♥



Vaikeaa

Tästä pitäisi sitten päästä taas ruotuun ja oikeaoppiseen syömiseen. Ensiksi ajattelin että "pyhien jälkeen lopetan" - mutta tänään tuli nähtyä kaveria ja kierreltyä kaupungilla. Semmoinen ruuhka ja tuskanhiki, ettei siinä tilanteessa ajatellut mitään terveellistä valintoja, vaan suuntasimme mäkkäriin - Nopeaa ja hyvää! Sitä kukaan ei voi kieltää.

 

Sitten ajattelin, että tää mässäys vois loppua taas perinteisesti ensi viikolla. Eli näillä suunnitelmilla vois Maanantaina taas palata siihen arkisyömiseen, mutta toinen mutka matkaan... Uusi vuosi on ihan oven takana, ja ollaan menossa ravintolaan syömään. En todellakaan aio pihistää siitä, enkä varmaan pystyisikään.

 

Noh, mennäänkö näillä, että Maanantaista eteenpäin mä vedän tätä arkiruokailua, mutta uv on sitten asia erikseen.

 

Tämä loppu vuosi taitaa nyt muutenkin mennä varmaan kiikunkaakun, mutta ensivuosi tuo toivottavasti paremman mielen ja tsempin tähänkin hommaan.

 

Olo tuntuu vaan niin lihavalta tällä hetkellä ja kaiken lisäksi tää teini-ikä taas painaa. Niin kuin oon jo aikaisemmin teille mutissut ;)

 

Noh, hyvällä tsempillä uuteen vuoteen! 

 



mietintää

Tykkään käydä aamuisin vaa'alla, koska numerot on tottakai alempana kun on vatsa tyhjänä. Sitten kun samana päivänä käy iltapäivällä vaa'alla tottakai grammoja on tullut lisää. Kuitenkin tänä aamuna mun vaaka näytti 55.9 eli ns. normaaleihin aikoihin se on reilut 56kg. Mä oon kuitenkin iloinen ja ylpeä itsestäni, vaikka toi 55 vois olla 56.1 tai vaikka se onkin vähän hämäystä aamun takia.

 

Mun pointti ei ole se, että paljonko mä tarkalleen painan, vaan se, että näen jotain onnistumisia. Aamulla tuli se tunne, että hei tämä ei oo turhaa, mä pystyn tähän.

 

Usein mietin, että jos olisin luonnostaan laiha ja pysyisin hoikkana, söisin mitä haluaisin ja millon haluaisin. Oon aina kadehtinut mun veljeä, joka on hoikka ollut aina, eikä juuri harrasta liikuntaa. Mutta sitten aloin miettimään, että onko se läski pelkästään ainoa herkkujen ja roskaruoan tulos? Ei, ei ole.

 

Okei, sä voit olla luonnostaan hoikka, mutta jos lähdettäisiin pintaa syvemmälle, sieltä löytyisikin monia puutteita. Esim. vitamiininpuutosta, raudanpuutosta, ei tarpeeksi kasviksia jne... Kunto on surkea, koska ei harrasteta liikuntaa. Naamassa epäpuhtauksia... Huonoja vaikutuksia rasvaisella ruoalla ja herkuilla on kehoon, vaikka usein tuijotetaan ja mietitään vaan vaa'an numeroita ja rasvaprosentteja.

Haluaisin, että jokainen miettii tätä asiaa, sillä sitä ei tule aina ajatelleeksi.

 

Seuraavassa postauksessa haluaisin antaa vinkkejä teille, jotka haluatte kiinteytyä ja menettää pari kiloa.

Siihen asti, heippaa ♥