Joulu on ohitse ja mä vietin sen kipeänä. Jouluaattona ambulanssilla sairaalaan, kun oksensin noin 20 kertaa ja mahassa kramppasi niin kovin, etten tiennyt miten päin olla. Koska mulla on tämä suolistosairaus, niin tällaiset oksennus-maha-kramppikivut voi oikeasti olla vaarallisia. En siinä itsekään sitten muuta keksinyt kun pyytää, että soitetaan ambulanssi.
Siellä sitten kipulääkettä ja tippaa, etten nyt ihan kuivunut käsiin. Todettiin kun veriarvot ym. olivat hyvät, että tämä oli vain mahapöpö mikä tuli mulle rajuna varmaankin osasyy tässä sairaudessakin. Kun suoli muutenkin tulehtunut ja sitten kun se vielä kramppailee noin kovin, niin ei siitä mitään iloa voi tulla.
Joulupäivänä aamupäivällä päästiin kotiin ja olo alkoi jo helpottaa. Vaikkakin matkalla kotiin sain vielä oksennusrefleksejä ja mahassa tuntui, niin se kipu mikä oli jouluaattona, oli jo onneksi takana päin. Kotona sitten nukuin oikeastaan koko loppupäivän.
Tapaninpäivänä olo alkoi jo helpottaa, edelleen seisominen heikotti, mutta sain syötyä suht-normaalisti! Se sitten loppui 27.pv kun yö sattui mahaan ja aamu alkoi särkylääkkeellä ja rukoiluilla, ettei tulisi samanlaista oloa. Onneksi olo alkoi helpottamaan ja 16 aikaan iltapäivällä sainkin jo syötyä. Illalla olo lähenteli jo normaalia.
Ja tänääään! Tunnen olevani taas terve ♥ Tätä oloa ei oikeasti osaa arvostaa, ennen kuin sen taas tuntee! Pääsin kävelemään kaupungille ja toki se tuntuu, että olisin tehnyt jonkun huippumaratoonin mutta silti ah, mikä fiilis!
Nyt kun sitten on terve niin miettii, että mihin se koko joulu sitten niin hävisi? Nyt kun luntakin on vähän satanut ja ruokahalu palaa, niin missä se joulu on? Ainiin, vuoden päästä vasta ensi kerran. Harmittaa vain siltä kannalta, että joulu on mun lempijuhla ja rakastan jouluruokaa, mutta ainakin jouluruoan suhteen tuli nyt hieman etova fiilis. Saa nähdä jospa sitten vuoden päästä fiilis on jo eri, mutta nyt olen ruoan kannalta iloinen, että siirrytään joulusta eteenpäin.
No enpä ole eläessäni kokenut tällaista joulua ja se fiilis kun vain ajattelee, että "Mitä mä olen tehnyt ansaitakseni tämän?" Kelaan vain päässäni vuotta ja mietin, "Oonko tehnyt oikeasti jollekin jotain pahaa?"
Surullisinta elämässä on se, että vaikka tekisit asiat kuinka hyvin voi elämä kostaa sulle kuitenkin. Tää sairaus vie mun elämää niin paljon alaspäin, ihan kun mun elämässä ei olisi ollut valmiiksi huonoja asioita... Ei siinä auta muuta kuin taistella vastaan.
Toivottavasti muilla oli parempi joulu ja kyllä tämä omakin olo ja mieli tästä kohenee. Päivä kerrallaan taas uuteen nousuun.
♥♥
