Kroppa sitten taisi aistia tämän väsymyksen, missä parissa viime postauksessa mainitsin? Jaa, että mistä tiedän? No siitä, että olen Keskiviikosta asti maannut kotona. Koulun sinnittelin viikonloppuun asti, mutta muuten olen vain ollut. Juonut teetä, syönyt erilaisia lääkkeitä ja vitamiineja. Kurkkukivusta selvisin päivällä, mutta sitten tuli kehiin nuha ja yskä, sekä väsymys ja heikotus. Uskaltaisin jo sanoa, että voiton puolella ollaan. Menen siis ensi viikolla sairaalaan ja nyt olisi tosi tärkeää vain rentoutua ja olla, etten rasita itseäni. Koska sinnehän ei ole kipeänä asiaa. Uskallan kyllä jo toivoa, että tää oli tässä ja sairaalaan pääsisin.
En nyt yhtään muista kuinka paljon olen milloin näistä vatsaongelmista tänne avautunut, mutta toivon mukaan jo pian saisin tietää mistä kärsin! Lääkäri epäili Crohnin tautia tai Koliittia, eli molemmat suolistosairauksia. Näissä sairauksissa on yleistä se, että on parempia ja huonompia kausia. Sen olen kyllä tunnistanut. MUTTA, en nyt puhu siitä sen kummemmin, sillä ensin selvitetään onko mulla ylipäätään sairautta vai mistä nämä vatsaongelmat on johtunut.
Anyways, treenit on sitten mennyt täysin penkin alle. Viime Maanantaina olin siis viimeksi salilla ja ensi viikolla menee ainakin 3 päivää sairaalaan ja lepoon. Ellei enemmän. Tämä tarkoittaa siis hyvin p*skaa treenien kannalta. No, ei auta!
Ruokien suhteen olen lepsuillut. Pidettiin kaverin kanssa herkuttelupäivä ja tulihan taas syötyä. Eilen söin tummaa suklaata. Olen myös juonut sokerimehuja ja en ole ihan niin tarkkana ollut. Joudun olemaan sairaalassa ne 1 ja ½ päivää syömättä, eli rehellisesti sanottuna näistä syömähommista on tällä hetkellä aika turha murehtia. Vatsa kaipaa nyt paljon ruokaa, ja varsinkin kun olen kipeä tulee syötyä. Koen kuitenkin, että se on parempi, sillä kuluneella viikolla ei joka päivä edes ruoka tuntunut maistuvan.
Tarkoitan siis, että kun sairaala on ohi ja olo on taas kunnossa, ja tietenkin sitten kun on diagnosoitu mikä mulla on, niin voin paljon paremmin keskittyä siihen miten jatkan koko kropparemppaa. Tällä hetkellä paino on kyllä ollut semi alhaalla 48-50 lukemissa heitellyt ja lääkärikin sanoi, että näistä asioista ei saa edes nyt murehtia. Niin kauan kun vatsa ei ole OK, on turha yrittää mitään temppuja itse, vaan syödä normaalisti ja oikeita määriä. Ei siis tietenkään mätätä ruokaa ja herkkuja, mutta ei myöskään laskea kaloreita tai sokerimääriä.
Huh huh, sekavaa. Mutta voin sanoa, että olen itsekin sekavassa tilassa tällä hetkellä. Ajatukset poukkoilee ja kyllä, mua jännittää tuleva. Tietenkin sairaus muuttaa elämää. Toki pitää aina ajatella, että pahemminkin voisi olla ja kun ei toivottavasti nyt mikään kuolemantauti ole, niin ollaan iloisia. Kaikki mihin on hoitoa ja minkä kanssa voi elää, niin ollaan tyytyväisiä, eikö? Kyllä se aurinko mullekin kohta paistaa, oon ihan varma siitä ♥
Alkaa vähän tulla mieleen se, kun aloitin blogin. Olin huolissani ulkonäkökeskeisistä asioista. Söin paljon lisäaineita ja kunhan tuote oli light, se oli OK. Coca Cola zeroa kului ja protskutuotteita. Vaikka nehän on myrkkyä melkein kaikki... Nyt ajatukset selvenee ja tajuaa, että lisäaineet on jopa saattaneet aiheuttaa tai pahentaa tätä mahdollista sairautta... Niinpä. Eipä se ulkonäkö ole enää ykkönen ;)
Jos siis satut omistamaan pari lisäkiloa tai jos olet normaalipainoinen, mutta et mallin mitoissa, niin mitä väliä? Itsekin täytyy oppia hyväksymään se, että jos lihon pari kiloa ja kroppa pehmenee, niin se vain menee niin. Kunhan olen normaalipainoinen ja mahdun vaatteisiini, ei ole hätää. Täytyy osata myös hidastaa. Ja nauttia elämästä.
Nyt menen lepäilemään, mukavaa viikoloppua kaikille! Palaan sairaalan jälkeen ♥
