"En oo lihava, mulla on vaan isot luut"

Tuohon lauseeseen haluaisin ottaa kantaa. Tuotahan kuulee hyvin paljon, joko A) ihmisiltä ketkä sanovat lauseen itseensä pätien tai B) ihmisiltä ketkä puhuvat pitääkö lause paikkaansa. Itse en ole itse sitä niin miettinyt, ja ehkä vähän (myönnettäkön) hymähtänyt jos tuollaisen lauseen olen joltain kuullut.

 

Tänään kuitenkin oman kroppani tuloksia katsellessa, aloin miettimään sitä lausetta. Kun katsoo mun vaakalukua 51 kiloa, tietää ettei sen painoinen voi olla läski. Miksi sitten olo on tosi isokokoinen? Tottakai mulla ON niitä virhekohtia vieläkin: pömppömahat jne. mutta mun kyljet ei yksinkertaisesti voi painua sisäänpäin! Rasvaa voin polttaa siitä päältä, mutta ei ne kyljet siitä pienene koska siinä tulee luut vastaan... Tajuatteko?

 

Siinä vaiheessa se lause kolahti muhun. En nyt sano, että "Alan taas syömään herkkuja koska tajusin mikä mättää - LUUT!" Naaah! Tarkoitan, että joskus mun itsekriittisyys voi johtua asioista, mille mä en voi yhtään mitään. Kyllä se on fakta, että ihmisten luukoot vaihtelevat. Niinkuin vaihtelee nenät ja silmät, sekä kurvit. Jos mulla sattuu olemaan isot luut ja kurveja, niin ei se johdu siitä, että olisin paska laihduttaja.

 

Sen myötä tajusin, että jos jotkut näin kyseistä lausetta väittävät voi siinä olla jotain perää. Ymmärrän, että on idioottia olla 100 kiloinen ja syyttää luitaan. Ei ehkä ihan niin :D

Enemmänkin tarkoitan sitä, että kroppa on kroppa. Jokaisella erilainen. Jokainen meistä voi polttaa rasvaa ja kasvattaa lihasta, mutta silti meille on se yksi kroppa suotu. Jokaiselle meistä omanlainen.

 

Ehkä tästä tuli sellainen "Ahaa"-elämys. Sellainen rakasta omaa kroppaasi hetki. Se on ihan liikuttavaa, että koin sellaisen. En yritä selitellä mun läskejä tai yrittää kertoa syytä tai toista, vaan yritän kertoa, että tämä on se kroppa. Se minun kroppa. Mä aion työstää sitä, mä aioin vielä joku päivä olla 110% tyytyväinen siihen. Silti tänään tuntui, että se onnellisuus omasta kropasta kasvoi. Tuli olo, että hei turha verrata itseään kansikuvatyttöihin. Heillä on omat kroppansa ja mulla oma. Näin se menee.

 

Onpa ihan kiva, että tänään tuli tällainen positiivisuus omaa kroppaa kohtaan. Se on tärkeää pitää sellaisia "hetkiä", milloin vain tuijottaa itseään peilistä eikä etsi niitä virheitä. Etsii ne hyvät kohdat. Ja jos on iso nenä, niin so what? Se on sinun nenä ja se on sulle luotu.

 

Pointti on kuitenkin koko hommassa se, että olkaa ylpeitä itsestänne ja kantakaa kroppanne kunnialla. Tha'ts all i wanted to say today.

 

 

 



NYT SE SITTEN TAPAHTUI!

Mä. Söin. Eilen. Herkkuja.

 

MITÄ? Joo... En oikein usko sitä itsekään. Eilen oli siis bileet ja mä vaan päätin, että nyt irrottelen ja nautin. Ja näin mä siis tein.

 

Suklaata, sipsiä, ranskalaisia, limua... Ai että kun oli hyvää! Mutta tulihan siitä kieltämättä huono olo. Aamu alkoi silti ruisleivällä ja takaisin ruotuun ollaan palattu. Eikä mulla ole morkkista! Voitteko uskoa?

 

Mun haave on niin pitkään ollut se, että kun sanon "nyt stop herkuttelulle" niin se oikeasti on se stop. Illalla kun otin herkkuja sanoin itselleni, että nämä oli vikat. Ja ne oli vikat. Sen jälkeen en syönyt enää herkkuja ja tämäkin päivä puhtoisin paperein menty.

 

Oon oikeasti iloinen, vaikka voisin nyt itkeä kuinka läskipaska olen ja söin taas kolmen hengen edestä. Mutta ei, mä olen iloinen. Mä nautin eilen ja se fiilis, kun tajuan, että toi irrottelu antoi mulle voimaa jatkaa.

 

Se oli se mun niin sanottu tankkauspäivä. :D

 

Seuraavan kerran olisi tarkoitus herkutella Toukokuun lopussa Kreikassa, eli nyt kovalla tsempillä seuraava kuukausi. Katsotaan mitä se tuo tullessaan.

 

 

#HYVÄFIILIS toivottavasti teilläkin on! Mä lähden syömään kanaa ja ruisleipää, palataan siis ensi viikolla ♥♥

 

MINÄ

Hohhoijakkaa...

Jospa palattaisiin vihdoinkin tähän oikeaan aiheeseen kaiken keskeltä: kropan kuntoon saamiseen!

 

Tämän viikon treenit:

Tiistaina 2 x 15 min HIIT-harjoitus

Keskiviikkona 55min tehomuokkaus

Torstaina noin tunti fudista (koululiikunta)

 

Tänään olisi spinningiä vuorossa. Eli 3 kertaa salikortilla käyty treenaamassa ja sitten ns. hyötyliikunnat eli koululiikunta. Se niin riippuu kerrasta, joskus koululiikunta on raskasta (sykkeet ylhäällä ja hiki pinnassa), mutta joskus se on niin kevyttä ettei sitä viitsi merkata liikunnaksi. No anyways, jos tänään tulee sisäpyöräily vedettyä niin oon jo tyytyväinen viikon lopputulokseen. Sitten viikonloppuna katsotaan tilanne uusiksi.

 

Ruokailu on mennyt hyvin. Leipien kanssa on ollu sitä ongelmaa, esim. eilen kun maitorahka oli loppu, turvauduin välipalalla & iltapalalla ruisleipään. Nyt koitan taas pitää sen yhden leivän säännön. Tärkeintä kuitenkin loppupeleissä on se, että ruokailu on sujunut perushyvin, ei taaskaan herkkuja tai muita kalorisokeripommeja. Mutta ainahan on parannettavaa ensi viikkoon.

 

MUISTISÄÄNTÖJÄ:

- 1 leipä päivässä! (ruisleipä!!)

- Viikonloppuisin ok: rieska & maksamakkara. Eli saan ottaa yhdelle aterialle maksamakkaraleivän jos haluan, se on se mun jälkiruoka. Ja rieskaa 1-2 kpl viikonloppuisin.

- VÄLTÄ SOKERIA!

 

Sokerista puheenollen, mä olen nyt aikalailla unohtanut ne kalorimäärät, en enää tarkkaile niitä niin vahvasti. Enemmänkin muita ravintoarvoja esimerkiksi sokeria. Sokeri on se paholainen, joka piilottelee oikeasti tosi monessa "normivälipalassa" esimerkiksi jogurtit, rahkat, juomat... Mä en kuitenkaan itse pistäisi sokeria täysin pannaan, senkään takia, koska niin monet jopa arkiruoat sisältävät sitä. Jos välttelen sokeria välipaloissa tms. sokerin kulutukseni ei ylity.

 

Sokerin määrä päivässä vaihtelee ihmisittäin. Lapsi, aikuinen, mies, nainen.... Itse laskeskelin, että kun olen aikuisen ja lapsen välillä noin 60 grammaa on maksimi määrä päivässä. Itse en määrää kuitenkaan laske, mutta jos mietin esimerkiksi välipalarahkaa,  niin katson kyllä paljon sokeria se sisältää. Joku terveelliseltä vaikuttava "protskupommi" voi oikeasti sisältää tosi monta sokeripalaa.

 

Oon ollut joskus tosi tyhmä katsellessani pelkästään kaloreita, kun en ajatellut paljonko sokeria joku pienikin asia voi sisältää. Sen ei ole pakko olla se pulla, vaan hyvinkin yksinkertainen arkiruoka. Ja se on vielä surullista, että tosi harva meistä tajuaa sen. Pienet lapsetkin saavat aivan liikaa sokeria suosituksiin nähden.

 

No näillä taas jatketaan loppuviikko. Thank god it's friday!!

Huomiset illanistujaiset vähän jännittää, saa nähdä millaiset niistäkin sitten tulee...

 

PALATAAN ♥♥

i really really really like you



 

Tiedättekö sen yhden. Sen henkilön, joka voi satuttaa teitä kuinka, mutta kaikesta huolimatta katsotte teot läpi sormien ja palaatte takaisin samaan oravanpyörään.

Kaikista pahinta on se, että tavallaan toivotkin joutuvasi oravanpyörään. Kaipaat toista niin, että sinua ei tällä hetkellä kiinnosta tulevaisuus vaan nykyhetki.

Et pysty etsimään toista tai avartamaan katsettasi, vaan se pysyy vain siinä yhdessä. Siinä, kuka sai sut tajuamaan mitä ne tunteet oikeasti on. Miten voisit kokea sen jonkun toisen kanssa?

 

Olisit valmis uhraamaan kaiken ja tekemään töitä saadaksesi toimivan elämän teille kahdelle, mutta tiedät ettei se toinen olisi. Eikö siinä vaiheessa jo hälytyskellot soi ja sano, että luovuta. Mutta jos oot jo luovuttanut? Sitten se tulee taas ja saa sun mielen muuttumaan. Näin siinä käy joka kerta. Joka kerta.

 

Tunteitaan ei voi muuttaa. Voit korkeintaan säädellä niitä ja esittää asioiden olevan toisin. Pidemmän päälle se käy raskaaksi. Kun jokin asia käy raskaaksi, se vaikuttaa kaikkeen muuhun.

 

:(

Missä vaiheessa menee yli?

Tässä oli hirveä määrä tekstiä. Pyyhin kaiken.

 

Vatsa turvottaa. Syöminen ei ehkä nyt ole ollut 100% puhtoista. Einesruokaa, karjalanpiirakkaa, rieskaa... Tsemppausta siis olisi tässäkin toivottavaa.

Liikunta on mennyt onneksi perushyvin. Eilen oli HIIT - treeni, tänään tehomuokkaus. Perjantaina olisi taas joku treeni eli 3 jo täynnä siitä. Viikonloppuna on illanistujaiset joten saa nähdä menenkö treenaamaan ollenkaan.

 

Mä oon varmasti sata kertaa jo maininnut, kuinka olen umpikujassa mun ruokavalion ja salitreenin suhteen. Treenin nyt pystyy vielä vetämään jotenkuten läpi, mutta kun ruokavalio. Se on niin suuressa merkityksessä. Sulla voi olla huonompi treenikausi, mutta jos syöt 100% oikein, niin hätää ei ole kroppasi suhteen.

 

Koska mä en huomaa tuloksia, musta tuntuu, että ruokavalio mättää. Ja tietenkin se mättää. Voisin valittaa taas samat laulut tähän uudestaan, kuinka kotona-asuminen ja erillisten ruokien tekeminen ei onnistu. Mutta ne on jo kuultu. Tiedä sitten mitä teen. Aamupalat, välipalat jne saan vielä suoritettua kohtuuhyvin. Kouluruoka on hiilaripitoista, joten sitä hiilaria siellä sitten välttelemään. Jos kotona on ruoaksi einestä, ei siinä ole sanaa sanottavana. That's it.

 

Haluan motivoida ihmisiä. Haluan auttaa. Haluan kirjoittaa motivoivaa blogia. Mutta jos en ole itse balanssissa niin ketäpä tämä hyödyttää.

 

En tiedä miksi nyt viimeaikoina tämä koko kropan kuntoon saaminen on ollut hirveän raskasta. Ehkä sitä olettaa kun kohta 3kk puristettu itsestään ja oltu niin 'fitness', että kohta alkaisi sitten oikeasti kroppa näyttämään hyvältä.

 

Musta tuntuu etten mä enää kaipaa sitä "Syö ruokaympyrän mukaisesti ja kaikki onnistuu!" niinkun mitä hittoa. Jos mun ikäinen kysyy neuvoa ruokailuun saa tuon vastauksen. Ei ketään halua auttaa saamaan mun ikäistä timmiin kuntoon, ei ketään. Sen takia tuntuu, että tässä ollaan sitten yksin, pelkkä netti apuna. Ei hirveästi auta.

 

"Malttia malttia, kyllä se kroppa tulee kun jaksat tehdä duunia." - aaaaaargh, ei jooko enäääääääääää tälläistä lässytystä. Olisi kiva saada jotain oikeita neuvoja. Että joku tulee sanomaan mulle "Tajuatko kuinka epäterveellistä tämä tai tämä on?!?" en voi oikein pudottaa ruokia ruokavaliostani pelkän oletuksen mukaan. Jossain lukee, että jokin on epäterveellistä ja jossain lukee, että taas ei. Tiedä sitten siitäkään.

 

Ughhh... Okei joo, ehkä kaikki riidat ja koulujutut jne. painautuu tähän yhteen projektiin ja sitten alan aliarvioimaan itseäni. Otsikon mukaan: missä vaiheessa menee yli? Sitä saanee miettiä kun itkee oman kroppansa vuoksi. Miksen kelpaa näin? Yhteiskunta, kauneusihanteet, ystävät, dream body? Mikä mua estää hyväksymästä itseäni? Miksen voi nauttia elämästäni herkkujen parissa, niin kuin muut mun ikäiset? Miksi mun pitää miettiä jokaista suupalaa? Miksi mun pitää miettiä mitä syön lounaaksi??

 

Nää kysymykset pyörii mun päässä. Mutta kaikesta huolimatta, mä jätän sen pullan siihen pöydälle. En ota sitä. En vaikka kuinka kysyisin itseltäni, että miksi ei? Mikä mua estää? En keksi mitään hyvää syytä, sillä tiedän ettei yksi pulla pilaa mitään. Silti en ota. En kykene, en tiedä milloin kykenen taas siihen. Pelottavaa.

 

Palataan. Nyt lähen tehomuokkaukseen muokkamaan mun kroppaa. Toivottavasti muilla on positiivisemmat ajatukset. Kyllä se siitä.

 

 



Viikonloppuisin mua ei motivoi yhtään mikään

Otsikosta voi hyvin varmaan päätellä mistä aion tänään valittaa.

 

Oon varmasti ainoa, joka ei saa itsestään mitään irti viikonloppuisin. Koska en juo tai liiku näissä päihdepiireissä, ei mulla usein ole sellaista 'aktiivista viikonloppua' niin kuin useilla mun ikäisillä. Jos nyt ei kuitenkaan puhuta sellaisesta viikonlopusta, vaan liikunnantäytteisestä.

 

Joku varmasti heti innoissaan lauantaiaamulla hyppää pyörän selkään ja ponkaisee salille. Onhan vapaapäivä ja aikaa tehdä pitkä ja raskas treeni. Noh... mä makaan...makaan... ja makaan!

 

Ei mun viikonloput suinkaan aina ole tuollaisia. Kyllä mä joskus saatan sinne salille mennä tai nähdä frendejä, mutta varsinkin eilen oli kyllä sellainen laiskapäivä että huh huh.

Kävin kerran ulkona ja silloinkin kaupassa. Siis ihan oikeasti. Tosin mä olin niin vihainen, että olisin voinut hukuttautua sängyn uumeniin, mutta sainhan mä sentään huoneen siivottua.

 

No jos nyt ei puhuta poikkeuksista, vaan puhutaan vaikka tästä viikonlopusta niin ai, että kun musta tulee laiskuuden multihuipentuma. Silloin varsinkin nämä läskifiilistelyt pääsevät pintaan, kun en tee yhtään mitään paitsi syön. Vaikka ruoka olisi terveellistä, se tuntuu silti mitättömältä. Miksi syödä kun ei kuluta?

 

Varmasti osasyynä on kun muu perhe sairastelee, niin helposti jää itsekin makaamisen jatkoksi kun perhekään ei ole lähdössä minnekään.

 

Mikä tämän mun postauksen idea sitten loppupeleissä oli?

No ei varmasti mikään syvällinen, mutta nyt vaan on pakko saada itseni ylös, ulos ja salille. Vaikka usein varmasti vaikutankin reippaalta ja tarmokkaalta, on mullakin näitä päiviä ja hetkiä kun mikään ei vaan motivoi ja tekisi mieli vetää kaikki läskiksi. Onneksi mun ruokavalio on sentään pitänyt, vaikkei treeniä ole tullut to-la tehtyäkään.

 

Kun olen tsekannut netistä ne tärkeimmät, lähden salille. Mähän LÄHDEN salille. Ei juuta eikä jaata, vaan mä menen. Ihan sama kuinka angstittaisi tai masentaisi, ei oo enää vaihtoehtoja.

 

Se on hauskaa, kuinka tämä liikuntamotivaattori on aina arkisin hyvin korkella ja viikonloppuisin lässähtää kasaan niin, että itseni on pakko töniä salille.

 

No täytyy muistaa etten ole ainoa. Kelle vaan fitnessgurulle tulee näitä päiviä ja hetkiä! Valitettavasti blogi ei ole taas antanut motivaattoria muille, mutta kun sitä ei itseltään löydy niin paha siitä on muille jakaa.

 

Tämä Sunnuntai näissä fiiliksissä, katsotaan mitä ensi viikko tuo tullessaan.

XOXO,

minä.

MITEN OLEN MUUTTUNUT

Kaikille ketkä käyvät läpi tämänlaista prosessia, oli tavoitteena sitten lihakset - paino alas - kiinteytyminen... tulee varmasti välillä luovuttamisen tunne ja sellainen tunne, ettei ole edistynyt yhtään. Mä voisin tällä hetkellä nostaa käteni ylös ja ottaa vastaan suklaalevyn. Nyt tuntuu, että ollaan taas siinä pisteessä etten jaksa. En jaksa koittaa muokkaa kroppaani sellaiseksi minkä ylläpito on yhtä helvettiä. Tiedä sitten onko hyvä vai huono asia pelätä kokoajan lihomista ja sitä, että kilot ja läski vyöryää takaisin.

 

Jotta pääsisin tästä tunteesta eroon päätin tulla kirjoittamaan. Aiheesta miten olen muuttunut. Jos nyt jätetään hetkeksi pois fyysiset muutokset ja keskitytään siihen, mitä henkisesti on itsessäni tapahtunut.

 

Tulipahan vaan mieleen eilen, kun pikkuveli joi pirtelöä, että minkälaisen kohtauksen olisin saanut ennen uutta itseäni. Olin aina hyvin tarkka siitä, että jos joku sai herkkuja oli minunkin saatava. Mieleni muuttui heti surkeaksi jos näin, että minulle oltiin ostettu omasta mielestäni pahoja tai liian vähän karkkeja. Ei väliä kuinka monta levyä suklaata olin jo omilla rahoillani ostanut, oli minun pakko saada kaikki herkut mitä muukin perhe söi.

Jos huomasin, että suklaalevystäni oli viety pari palaa oli taas helvetti irti. Minun suklaatani oltiin syöty. Voitteko kuvitella?

 

Tässä siis näkyy ainakin yksi hyvin suuri muutos. Ei mua nyt voisi vähempää kiinnostaa jos joku sattuu syömään mulle kuuluvat herkut tai jos joku saa jotain mua enemmän. En esimerkiksi voinut ottaa mcdonaldsissa lastenateriaa, koska halusin isomman. Juustoaterian. WTF... Vaikka tiedätte että ateriat on aika samat, vain isommilla ranskalaisilla & juomalla. Voisi siis sanoa, että kärsin jostain ahmimishäiriöstä siihen aikaan.

 

Sokerista vieroittautuminen olisi kyllä luullut olevan isompikin haaste jos näitä tekstejä lukee. Kyllähän se on ollutkin, mutta en olisi uskonut sitä, kuinka paljon sitä tahdonvoimaa itsestäni kuitenkin löytyy. Itselleni suuri ylpeydenaihe oli joskus se, että olin jopa päivän ilman herkkuja. Siis voitteko uskoa: päivän! Ja se teki tiukkaa...

 

Tässä siis ainakin yksi ylpeydenaihe itselleni. Kun taas joku päivä päätän alkaa herkutella, osaan kuvitella, että se pysyy kohtuudessa. Ei se karkkipussi viikossa haittaa jos se pysyy siinä yhdessä karkkipussissa. Sitä odotellessa!

 

Valitettavasti paljon ulkonäkökeskeisempi musta on tullut. Ei sillä, mä olen aina välittänyt mun ulkonäöstä, mutta nyt musta tuntuu, että se keskittyy enemmän mun kroppaan. Ahdistaa. Se on varmaan se oikein kuvailevin sana tähän tilanteeseen. Vaikka omasta mielestäni näytän jo bikineissä ihan ookoolta, en silti voi hyväksyä sitä. Se varmasti vie aikaa ja tuottaa kyyneliä, mutta jaksan toivoa, että kova työ palkitaan.

 



u better work bitch

Hahaa, toi Britneyn "Work Bitch" -soi mun päässä. On muuten pirun hyvä motivaattori esim. salille, kun ton pistää täysille soimaan ja lähtee vetämään liikkeitä niin eiköhän irtoa.

Tottahan se on - et saa sitä unelmien kroppaa ilman työtä.

 

Tällä viikolla on jo kolmet treenit käytyinä. Jeps, kolmet! Ma-Ti-Ke, Maanantaina spinningiä, Tiistaina kuntosalia ja eilen tehomuokkausta. Neljä päivää peräkkäin käyty jo urheilemassa, sekä tänään aamulla tuli hölkättyä pari kilsaa ja käveltyä pari kilsaa koululiikassa. Eli urheilua on ollut. Tänään en tosin mene salille / ryhmäliikuntaan, vaikka aamulla vähän tuli treenattua niin loppupäivä onkin lepopäivä.

 

Se on ihana huomata, että välillä saa kunnon treeniboostin alle. Toisaalta hyvä, että kävin nyt alkuviikosta monta kertaa niin loppuviikko ei ole niin hektinen treenien suhteen.

 

Muuten kuntokuuri näyttää ihan hyvältä. Syömiset on mennyt perushyvin, ei ole tullut mitään ohilyöntejä eli maitorahkaa on mutustettu muun muassa tänään välipalaksi.

 

Kahvista oon muuten löytänyt yhden herkkujuoman. Oon aina tykännyt kahvista, mutta enimmäkseen juonut vain viikonloppuaamuina tai kylässä. Nyt menee kahvia 2-3 kuppia päivässä. Haha, aamulla & koulun jälkeen pakko saada kahvia. Toisaalta oon lukenut, että kahvi on tukena laihdutuksessa jos se pysyy 2-3 kupissa päivässä. Tietenkin ilman sokeria.

 

Mulla on nyt oikeastaan hyvä fiilis! Välillä iskee vähän ahdistus tämän kropan eteen, mutta pitää muistaa, että hiljaa hyvä tulee. Ei tässä nyt auta muu kuin jatkaa samaa linjaa ja toivoa, että se läski alkaa palamaan ja kroppa kiinteytymään.

 

Näillä kuulumisilla jatketaan loppuviikko samalla tsempillä...

xoxo minä

TAVOITTEET

Heipsan!

 

Koska kaikkihan me se tiedetään, itsestään on vaikea olla ylpeä tai nähdä tuloksia, ellei tee itselleen tavoitteita.

Halusin tulla vähän päivittelemään tämän kuun ohjelmistoa eli syömisiä, liikuntoja ja ennen kaikkea näitä tavoitteita. Vaikka Huhtikuuta ollaan jo menty paljon eteenpäin, tavoitteiden tulisi olla Toukokuun puolella jo saavutettu. Katsotaan tuloksia sitten lähempänä.

 

No, mitkä ne mun tavoitteet ovat?

 

- Paino ei saa nousta (tällä hetkellä se on noin 51 kilossa) -

- Ei herkkuja! Perus ruokavalio ruokavaliosta oon tehnyt postauksen. -

- Näyttää siedettävältä bikineissä! Eilen ostin siis ekat bikinit ikinä ja tärkeintä olis näyttää niissä hyvältä. -

- Menettää senttejä kropasta ja pienentää läskiä. Teen oman kropan mitat postauksen lähiaikoina, mihin kirjaan tarkemmin mitä haluan menettää. Läskin menetys on aina plussaa, kropan muokkautumista seuraan kuvilla.

- Olla tyytyväinen itseeni ennen kesän alkua. Itseeni ja kroppaani. Haluan niihin myönteisen asenteen.

 

Näistä lähden liikkeelle ja niistä enempää murehtimatta, sitten Toukokuun puolella katsotaan olenko saanut niihin edistystä!

 

Tosissaan ensi viikon Lauantaina mulla on illanistujaiset, missä tulen luultavasti poikkeamaan hieman ruokavaliosta. Herkut on edelleen kiellossa, älkää murehtiko! Mutta teen varmasti taas patonkeja ja ostan suolakeksejä, eli sellaista hiilaripitoista saattaa olla. Palailen siihenkin lähempänä.

 

Treenit pitäisi pitää samalla linjalla. Eli noin 3 kertaa viikossa tai enemmän, koitan saada käytyä. Hyötyliikunta eli pyöräily, sillä pyörä on taas käytössä.

 

Katsotaan mitä näillä aineksilla saadaan kasaan. Saadaanko kesäkroppa vai ei? :)

 



vähän vaan ahdistaa

Työviikko takana - onneksi. Oli kyllä ihan kivaa, mutta en pistä pahitteeksi taas koulun penkille palatessa. Toisaalta kokeet ja muut taas pistää tiukoille, mutta pää pystyyn. Kyllä se kesä sieltä tulee.

 

Treeneissä käyty tällä viikolla 2 kertaa, tänään piti mennä, mutta en mene. Huonosti nukuttu viime yö, sekä henkisesti & fyysisesti raskas viikko taas tuntuu kropassa. Parempi siis mieluummin levätä ja kerätä akkuja, kuin mennä väkisin.

Huomenna on kastejuhlat eli ei treenejä, joten sunnuntaina uusi yritys ellei nyt jotain tule tielle.

 

Syömiset mennyt ihan ok - aika normaalisti. Herkkuja on tehnyt mieli kovasti, varsinkin nyt kaupassa työskentelyn aikana kun kasaa suklaalevyjä, keksejä, jätskiä... kyllä väkisin tulee ajateltua mikä maku olisi kun vähän suklaata sais... Haaveksi jää.

 

Läskiä kun vaan riittää, tuntuu ettei tää tästä mihinkään häviä. Hahah, kuulostan taas itseltäni. Valivalivaaa, mutta minkäs teet. Ilmeisesti huono päivä miettiä näitä laihdutus/kiinteytys/kropan muokkaus juttuja... Nyt tekis mieli vaan karkkia ja treenit voi jättää ihan ilolla väliin.

 

Ehkä mä lähden tästä masennuttamasta muita. Näkyillään,

 

xoxo minä.

karkkihammasta kolottaa... tai oikeastaan patukkahammasta

Otsikko... Hahaa! Älkää pistäkö mua keksimään niitä, sillä ne on just tota luokkaa!! En vaan osannut järkevästi muotoilla lauseeseen mikä hammas nyt kolottaa.

Tosiaan mun tekee älyttömästi mieli tällä hetkellä viimeksi kehumaani valkosuklaa-keksi so-lo-carb leaderin patukkaa! Koska olen ollut ikuisuuden herkuttomalla - niin toi tuntuu jo ihan suklaapatukalta. Sen takia saatan eksyttää se herkun puolelle.

 

No periaatteessa se on hyvä, koska protskupatukat ei oo mitään ateriankorvikkeita eikä myöskään välipalan välipalaa. Patukka on loistava kiireessä, välipalana ennen/jälkeen treenin tms. mutta ei rahkan lisänä tai ruoan päälle. Ei sekään syntiä ole, mutta proteiinien määrä on jo taattua sillä maitorahkalla ;)

 

Sen takia puren hammasta ja mietin, että menenkö tänään treenien jälkeen ostamaan sen himoitsemani patukan vai säästänkö esim. huomiseen töiden jälkeen kun tarvitsen välipalaa. Ehkä pitää valita jälkimmäinen. :D

 

Protskupatukoista taas eteenpäin. 2 päivää oltu töissä ja voin sanoa, että ne ketä ei ole kaupassa ollut (hyllyttäjänä) niin se on älyttömän rankkaa! Konttaa-kyykkää-kävele-nosta.... Kyllähän se alkaa 6 tunnin jälkeen jaloissa tuntumaan! Eilen olin töiden & salin jälkeen niin väsynyt, että nukahdin kun piti alkaa katsomaan salkkareita.

 

Tänään sitten olisi 18-19 tehomuokkausta, mutta nyt oon ihan hyvillä mielin menossa. Huomenna meen synttäriavuksi yhden 4-veen juhliin, joten ilta menee sitten siinä. Eli sen takia kivaa mennä treenaamaan, kun huomenna taas lepopäivä. No ei vaan, kyllä treenitkin on ihan kivoja. Sitten kun ne on tehnyt :D let's be honest.

 

Nyt lähden valmistautumaan ja sitten pyörällä kohti salia. Nähdäääään.

♥♥

 



mä ♥ loma

Vaikka lomaa onkin vain 2 päivää, eli toisin sanoen enää huominen jäljellä - on se silti vaan ihanaa! Oikein tunnen kuinka akku latautuu tulevaa työviikkoa varten, jep.. työviikkoa. Kyllä se vähän jännittää mennä ensimmäistä kertaa virallisiin töihin, mutta neljä päivää menee silmänräpäyksessä. Toivottavasti saan vinkkejä kesätöihin, sillä se onkin sitten 2 viikkoa ja palkallista..

 

Tänään kävin salilla, eli treenisaldoksi tuli 4 + otin pyörän nyt käyttöön ja sillä tuli varmaan 4-5 kilometriä poljettua jo tänään. Eli liikuntaa on tullut hyvin lomasta huolimatta. Ensi viikolla on synttärit, ehkä yksi lastenhoitokeikka ja ristiäiset. Eli ohjelmaa on, mutta otetaan nyt tavoitteeksi se 3 kertaa treeniä, mikä on se mun toive joka viikolle. Mitä enemmän, sen parempi totta kai.

 

Mä aloin vähän miettimään tota kropan mittausta, ja otinkin vähän mittoja itsestäni. Ainoa ongelma on se, etten ole ikinä keskittynyt kropan mittasuhteisiin ja sen takia ne mitat on mulle kuin hepreaa. Okei, netti kertoo ettei mulla ole liikalihavuutta vyötäröllä. Se onkin sitten ainoa mitä sain tosta irti. Ja ainiin, mun vaate koko on mittojen mukaan S/36. Great!

 

Ehkä mä alan ottamaan niitä itselleni pikkuhiljaa ylös ja katsomaan syntyykö niiden kautta tuloksia. Koitan nyt kuitenkin olla katsomatta vaakaa ja mittoja sen enempää, vaan keskittyä olennaiseen eli pääosaiseen terveellisyyteen. En halua nyt ottaa paineita kesän bikineistä tai muista, koska musta tuntuu, että aina kun alan niitä miettimään niin olenkin jo ihan hermona etten tule onnistumaan missään. Joten eiköhän jätetä ne vähän taka-alalle.

 

Löysin muuten uuden ihanan protskupatukan: So-Lorb-Carb Leader keksi-valkosuklaa patukka (tai joku tuontyylinen) ja ai että, mikä maku ♥ Näin omalta silmämitalta näytti ravinto-arvot ihan ookoilta, ja sovin itseni kanssa, että saan pitää tuota patukkaa herkkuhetkinä. Enhän mä niitä muutenkaan paljoa syö.

 

Ja itselleni taas ylpeydenaiheita. En ole syönyt pääsiäismunia / mämmiä tms. yhtään, eli hyvällä linjalla menee mun ruokavaliokin edelleen.

 

TSEMPPIÄ kaikille !! Olette sitten tavoitteessa päästä bikinikuntoon, menettää -10kg tai nostattaa kuntoa. Te onnistutte siinä ♥!!

Mä oon nyt hyvällä tuulella (as you can see), joten menen jakamaan tätä iloa muillekin. :D

 

Näkyillään.

GALLUP: yleisesti kuntoilusta ja ravinnosta!

Moi kaikki!

Tein joskus blogini alkuaikoina gallup-haasteen ja nyt on pari päivää tuntunut, että vitsi oispa kiva tehdä sellainen taas. Ihan omaksi huvikseni, jos rehellisiä ollaan. Mutta jos joku nyt eksyy mun blogiin, niin pääseehän näistä gallupeista aina nopeimmin jyvälle. Ja tarkoitus on, jos joku innostuu niin tästä vaan kopioimaan omaan blogiin tai ihan itsekseen pohdiskelemaan, ei tarvitse tosiaan julkaista missään.

 

HUOM: Viljelen nyt paljon laihdutussanaa, mutta muistakaa, että siihen sisältyy koko kuntokuurin tavoitteet - ei pelkästään kilojen menetys.

 

LET'S GO :)

 

1. Hulluin tapa, millä olet yrittänyt laihduttaa?

- No ekana varmasti tulee mieleen tämä syömättömyys. Päivän-pari jaksoin elää niukalla ruolla ja ihme sekä kumma, ettei tuloksia tai hyvää oloa näkynyt. Sitten normaalia ruokaa ja sitten taas syömättömyys kehiin...

 

2. Minkä laihdutuskonstin olet itse kokenut parhaimmaksi?

- Ehdottomasti säännölliset ruokarytmit, säännöllinen liikunta ja totta kai terveellinen ruokavalio.

 

 

3. Oletko koskaan ollut tekemättä mitään asiaa painosi/ulkomuotosi vuoksi?

- Kyllä olen. Esimerkiksi en ole pitänyt bikineitä kuin joskus viisivuotiaana viimeksi. Sekä tällä hetkellä herkuttomuus jne. koska söisin varmasti aika normaalisti herkkuja, jos olisin 100% tyytyväinen itseeni enkä omaisi lihomisen pelkoa, niin kuin nyt.

 

4. Ikävintä/Mukavinta mitä sinulle on sanottu kropastasi?

- Ikävimmät ovat ehdottomasti kaikki läski-kommentit ihan missä muodossa tahansa. Jää ikuisesti tuonne mun ihon alle ne kommentit. Ja mukavinta on kun yksi poika, kenen kanssa oli mulla juttua, niin kehui mun kroppaa oikeasti. Se oli parasta.

 

5. Kauan olet ollut elämäntaparemontilla/laihiksella tms.?

- Oon ollut aika katkottain. Viime Toukokuussa olin sen kuukauden, sitten romahti ja ennen joulua olin noin kuukauden. Nyt olen ollut Helmikuun alusta tähän asti noin kaksi kuukautta. Ja toivon mukaan kesään asti pysyy. Ja tietty koko loppuelämän.

 

6. Alkuperäiset mitat - tämänhetkiset?

- Mä en ole senttejä mun kropasta ikinä mitannut, joka nyt harmittaa. Koitan kuitenkin nähdä suurimman muutoksen itse peilissä, joten ei voi enää mitään.

Paino oli viime vuoden Toukokuussa noin 59 ja pahimmillaan se 60. Nyt paino on 50-51.

 

7. Mitkä on tavoitteesi?

- Unelmakropan saaminen, pysyvästi terveelliset elämäntavat & herkuttelu minimissä, virkeä mieli ja olo, sekä oikeasti tyytyväisyys itseeni.

Haluan, että kroppa on timmi. Läskit pois. Ja haluan oppimaan syömään herkkuja kohtuullisesti harvoin.

 

8. Tavoitepaino?

- Painolla ei ole mulle merkitystä. Toki valehtelisin, jos sanoisin etteikö olisi nättiä astua vaa'alle ja nähdä pienet lukemat. Tosin nyt mä ne nään. Ei 50 kiloa kummoinen ole, mutta jos kroppa on tikissä ja painan esim 60 kiloa, se on ihan ok mulle. Silloin se kroppa on painava lihasten - ei läskin takia!

 

 

9. Salaherkutteletko laihiksen aikana?

- En. Toukokuussa kun ekan kerran tätä elämäntaparemppaa kokeilin, niin muistan syöneeni lakua ja suklaamunakin taisi siinä mennä. Mutta koska projekti oli julkinen ainoastaan täällä blogissa, en mä sitä keneltäkään salannut.

En koe siinä järkeä, että pitäisi piilotella jos jotain syö. Jos syö niin syö, paremmalla asenteella sitten huomiseen. No can do.

 

10. Syötkö herkkuja/epäterveellisyyksiä laihiksesi aikana? Jos, kuinka paljon?

- En syö. Tai no riippuu jokaisen ruokavaliosta. Omani on aika löysä, esimerkiksi leipää saan syödä tietyin rajoin ja kananmunankeltuaisia. Not so big deal for me. Mutta joku taas ei saa koskeakaan. Mutta joskus saattaa mennä esimerkiksi karjalanpiirakkaa tms. mikä voitaisiin ehkä luokitella epäterveellisyyksiin.

Anyway! Herkkuja en syö ollenkaan, nyt 2kk herkuttomalla ja roskaruoattomalla linjalla. Näin se aika rientää. :D

 

Toivottavasti tykkäsitte!

see ya,

xoxo minä. 

spinning - ikuinen viha- ja rakkaussuhde

Heippa! ja hyvää lomaa kaikille sitä omaaville.

Nyt ollaan taas juhlan äärellä, nimittäin pääsiäisen. Ja sen takia olen lomapäivänä jo 8.30 ylhäällä keittämässä puuroa. Koska pääsiäinen ja kirkko.

 

Olisi tossa siis pitkäperjantaimessun aika kohta, ja joudun nyt käymään näissä kirkkotapahtumissa tuon rippikoulun takia. Ei mua itseasiassa tällä hetkellä edes se haittaa, koska kirkon jälkeen suuntaan spinning-tunnille ja sieltä taas toiseen suuntaan kissahoitajaksi. Onpa outo sana.

 

Lomissa on ihanaa se, että treeneissä voi käydä päivälläkin. Saan hoidettua 3 kärpästä yhdellä reissulla.

 

Aloin muuten miettimään, että täähän on mun 3 spinningtunti yhteen viikkoon. Viime Pe, Ma & tämä Pe. Outoa, sillä yleensä spinning herättää mussa vaihtelevia mielipiteitä. Joskus oksettaakin ajatus mennä polkemaan sinne kymmenien naisten kanssa jotain ylämäkeä. Mutta taas joskus oikein tekee mieli näyttää itselleen, että mähän meen sinne!

 

Sen takia voin käydä spinningissä kerran ja lopettaa taas pariksi viikoksi, tai sitten kolme kertaa peräkkäin - ja katsotaan kauan tämä putki jatkuu.

 

Spinning on ihan loistavaa aerobista harjoittelua, sen takia koitan nyt jaksaa käydä siellä. Kuntosalilla ei oo tällä viikolla käyty, mutta ehkä se on ihan hyvä kun päätarkoitus on saada rasvaa pois kropasta ja se onnistuu parhaiten aerobisella treenaamisella. Toki lihakset on isossa osassa, ei niitä olla unohdettu. Toissapäiväisen tehomuokkauksen jälkeen kyllä taas syke-lihasharjoitus tuntui tehoavan.

 

Aiheesta taas kukkaruukkuun (en osaa ikinä kuulumispostauksia luoda järkevästi, vaan hyppään aiheesta aiheeseen ja takaisin) nyt on siis juhlapyhät ja herkkuja on taas tarjolla.

Suklaamunat ja mämmi on ainakin meillä pääsiäispöydässä. Täähän on mun eka pääsiäinen milloin en syö herkkuja. Herkuista taas eteenpäin - mä en tiedä oonko mä ihan hakoteillä tän koko homman kanssa.

Viime viikonloppuna kun sain moitteita siitä, ettei mun kroppa saa ikinä sellaista ns. yliannostusta hiilareita yms. niin aineenvaihdunta ei pääse hyrräämään niin nopeasti.

Eli puhuttiin tästä teille tutummasta nimestä tankkauspäivästä.

 

Mä oon tosi peloissani tuon koko nimen kuultua, koska eka ajatus on se, että mun pitäisi mättää epäterveellistä ja sitten palata siististi raiteilleen. Vaikka monet treenaajat ja laihduttajat sanoo, että se pitäisi tehdä niin. Vaikka kerran kahdessa viikossa. Mutta en mä uskalla. Pelkään, että teen niin ja se on taas menoa. Vaikka kyllähän mulla varmasti riittäisi itsekuri jos vain yrittäisin.

 

Tällä hetkellä olisi mahtavaa saada jotain oikeaa tietoa tuosta päivästä ja vähän jotain "ohjeita", että mitä sitten saa syödä vai saako syödä mitä vaan. Onko se tankkauspäivä sitten oikeasti hyödyksi vai onko se pelkkää huuhaata.

Oon lukenut netistä vähän ristiinrastiin niitä juttuja, kun jotkut sanoo, että syö mitä vaan ja jotkut sanoo, että pelkkiä hiilareita. Ja jotkut sanoo, että se vaan hidastaa projektia.

 

Näissä ajatuksissa ja mietelmissä, pakko mennä.

Näkyillään!