Teini-ikä ja nuoruus on kaksi aika samaa mutta toisaalta eri käsitettä. Omasta mielestä teini-ikä on siinä 13-18 (-19) ikävuoden paikkeilla ja nuoruus sitten pitempi pätkä, milloin ollaan vielä joko a) tosi nuoria tai b) aikuisia jo, mutta silti vielä nuoria.
Itse sanon että elän tällähetkellä noita molempia aikoja ja nuoruutta olen ja tulen elämäänkin vielä (heittäisinkö tähän villin veikkauksen) n. 24 ikävuoteen.
Musta nuoruus alkaa ehkä silloin jo hiipumaan kun pääset siihen 30 ikävuoteen ja menet naimisiin & hankit perheen. Kaikkihan ei näitä asioita tee, tai sitten tekee ne kymmenen vuotta aikaisemmin. Jokaisella siis (sanotaanko näin) on oma nuoruusvaihe, mitä kenenkään on vaikea määritellä.
Sen takia puhun nyt enemmänkin teini-iästä, sillä se vaihe on lyhyempi ja mulle kuitenkin tällähetkellä aika keskeinen nimitys. Sitä kuulee vanhemmiltakin päivittäin "tuo teini taas nukkui päivään asti", "tuo teini taas reputti kokeen" jne jne jne...
Sekä koulussa ja muualla yhteisöissä puhutaan nyt paljon että "kun sä olet nyt teini-iässä..."
Ja voi taivas, mä oon sen huomannut. Pari esimerkkiä:
- Vaihtelevat mielialat
- Kropan muutokset
- Tunne-elämän saaminen = sydänsurut ja -ilot
- Lapsellisen itsekkyyden väheneminen
- Halu aikuistua ja käyttäytyä kuin aikuinen
Ja tietenkin nämä yleiset tyttöjen elämään kuuluvat menkat! Mitkä mullakin on jo viimeiset kaksi vuotta ilahduttanut elämää, mutta niihin me ei nyt mennä.:D
Mun pointti koko jutussa on se, että voi paska kun on raskasta kasvaa. Kaikki ulkonäköpaineet, halu miellyttää muita, olla yksi "suosituista"
Se on tosi rankkaa, mitä ei moni ehkä ymmärräkään. Koulussa alkaa muodostua porukat, mitä sitten kun sä et pääsekään mukaan? Tajuat vähän niin kuin myöhässä sen, että olisi pitänyt avata suu ja olla puheliaampi. Nyt tuntuisi tosi tyhmältä mennä mukaan, kun ulkopuoliseksi on jo jäänyt.
Oma peilikuva ei miellytäkään ja saat kymmenittäin finnejä naamaan. Ja kaiken kukkuraksi vielä vartalossakin hyllyy läskit. Poika, jonka luulit pitävän susta, heittää sut kun roskan maahan ja jatkaa matkaansa. Sä et ollutkaan sille mitään. Tai kenellekään muulle sun muka parhaalle kaverille.
Se on tosi raskasta, koska koulukin alkaa tuntua paikalta mihin sun pitää nousta paria tuntia ennen laittautumaan ja valita ne parhaimmat vaatteet. Miksi? Siellähän istutaan 5-8 tuntiin opiskelemassa, mutta jos et sä niin paljoa vaivaa näkisi, olisit varmaan syvemmällä ojassa.
Apua, kun menee angstaamiseksi. Musta vaan tuntuu että nyt kunnolla 8 luokan alkaessa mun teini-ikä oikeasti käynnistyi ja mä aloin huomaamaan esim. käytöksessäni muutoksia. Jotenkin, äöh... Toivon kokoajan että olisin vuoden edempänä. Raastaa aivoja ajatella, että kasiluokka on vasta aika alussa ja päiviä sen kun riittää...
Tälläistä ajattelua tänään. Ei ihan blogin aiheessa pysytty, mutta minkäs teet.
Näkyillään :)
