Kouluun on jo tietyllä tavalla tullut tässä viikon jälkeen totuttauduttua. Siis sillä tasolla, että tietää vähän mihin mennä ja missä on mitäkin, ihmisten nimet ja muut ovat jo muistissa.. edes joltain osin. Herätyksetkään ei enää niin pahalta tunnu, vaikka ei se varmaan ikinä ole mitään unelmaa nousta aikaisin.
Totuttelemista on siinä, kuinka niin erilaista tuo on peruskouluun verrattuna. Ei enää tavallisia tunteja tai yksinkertaista lukujärjestystä. Nyt meillä on tämä viikko vielä erikoisviikkoa, jolloin ryhmäydytään ja tehdään vähän koulutyöstä poikkeavia asioita.
No kuitenkin ajattelen niin, että oon joka päivä askeleen lähempänä valmistumista ja sitä, että saan tosta ammatin itselleni. Se on tärkeintä. Tietenkin siinä auttaisi ystävät ja rento ilmapiiri, mutta se tulee varmaan ajan kanssa sitten. Oon aina ollut sellainen, että mun on vaikea tutustua uusiin ihmisiin ja kaverijoukot aina pysyneet aika maltillisina. Ja sitten kanssa usein tuun toimeen myös poikien kanssa, joita ei juurikaan meidän koulussa ole... Joten nyt mennään näillä ja katsotaan mitä viikot-kuukaudet ja vuodet tuo tullessaan.
Liikuntaa on ehtinyt harrastamaan, mutta viime viikolla juuri huomasi sen, kuinka koulu tosiaan vie paljon paljon paljon aikaa, ja tietenkin se perus väsymys päälle ettei kokoajan jaksa olla edes menossa vaan haluaa istua siihen koneellekin tai vain maata sängyssä kännyllä. Sitten pitää priorisoida, että menenkö treenaamaan vai koitanko nähdä myös niitä ystäviä... Jos koulu vaikka päättyy 16 ei kauheasti ole aikaa jos kuitenkin haluaa olla ajoissa kotonakin, että jaksaa huomenna. Mutta sitähän se arki on.
Ja vielä aluksi kun ei edes ole mitään sellaisia "kotihommia", joita tulee varmasti kun koulu tästä starttaa enemmän käyntiin. Eli nyt vielä on hyvin, kun ei tarvitse kotona työskennellä. Sitten kun kotihommat päälle niin aikaa ei jää senkään vertaa.
Viime viikolla tuli kuitenkin 4 kertaa treenailtua. Salia ja yksi zumba. Sali on nyt ollut enemmän suosiossa, varmasti kun sinne voi vain mennä tosin nuo saliruuhkat ärsyttää tosi vahvasti, joten tänään menen sitten illaksi ryhmäliikuntaan. Kesällä jotenkin sain enemmän motivaatiota tuohon saliin, juuri kun vierumäellä kävin päivittäin vetämässä salitreeniä ja on saanut vähän uutta tuntua siihen.
Paino on noussut ja jatkaa varmaan nousemistaan... Vuosi sitten tähän aikaan (about) oli paino niin alhaalla ja muutenkin olo mitä oli, kun sairautta ei oltu vielä diagnosoitu. Nyt tietenkin kun lääkkeet puree ja ruoka imeytyy, niin toki se painokin eritavalla nousee. Eli ei pitäisi tuijottaa numeroita, niin kauan kun on normaalipainossa ja vanhat vaatteet menee päälle. Tosin itse niitä virheitä vain näkee sieltä peilistäkin, että vaikea sitten mitata missä raja.
Laihduttaa en tietenkään haluaisi senkään takia, ettei lähde taas sinne väärään suuntaan. Olen kyllä viime aikoina syönyt paljon kuivattuja hedelmiä ja kind of jäänyt niihin koukkuun. Tosin olen koittanut tasapainoittaa, että en syö siihen päälle sitten mitään 3 leipää vaan otan niitä vaikka iltapalaksi. Kaloreita en ole kuitenkaan laskenut. Tai sokereita. Tai mitään.
Hyviä puolia: tissit on ehkä hitusen kasvanut, en ole niin tarkka kaikesta mitä pistän suuhuni (tietynlainen ortoreksian piirteisyys hävinnyt), liikunta on hauskaa - ei pakonomaista, olen rennompi ruoan suhteen ylipäätään
Huonot puolet: huomaan lihoneeni, peilikuva ei miellytä mm. vatsan tai jalkojen rasvasta katsoen..., ruokahalu välillä mitä on (nälkä kokoajan - tai ei nälkä ollenkaan...)
Vähän niinkuin sellainen tunne että jotain pitäisi tehdä, mutta ei kuitenkaan liikaa muutoksia. Hankalaa!! Olen koittanut nyt tehdä niin, että kunhan liikun paljon, ja syön perusterveellisesti sen pitäisi olla ok, mutta samalla kun ahdistaa lihominenkin... Ugh, no katsotaan mitä tästä tulee...
Nyt vaihtamaan treenivaatteet ja treeneihin!! Palaillaan
