"sul oli ennen kivat rinnat..."

Viime postauksen jälkeen olen ainakin 2 uutta postausta jo kirjoittanut. Ne on tosin lentäneet suoraan roskakoriin. Tuttu tunne, bloggaajat?

 

En tiedä. Sekava olo on kyllä ollut ja kai mulla saakin olla. Paljon on sulateltavaa ja mietittävää. Elämähän on käännöskohtia täynnä. Ja en oikeasti tiedä, miksi mun kroppablogi on muuttunut syvälliseksi ja omaksi vitutuspäiväkirjaksi. Okei, siltä tämä on viime aikoina tuntunut.

 

Oon kyllä pääosin saanut kehuja mun muuttuneesta ulkomuodosta. Kuitenkaan ihmiset ei osaa useinkaan mitään sanoa. Tällä viikolla kuulin, että mun tissit on pienentyneet laihtumisen ja treenaamisen vuoksi. Osaksi totta, siis ihan varmasti on. Toisaalta taas olen laihtunut myös sairauteni takia ja jostain syystä läskiä on lähtenyt tosi paljon rintakehästä. Esim. mun solisluut erottuu paljon paremmin mitä ennen. Kyllä mun rinnat ovat pienentyneet ja nyt olen asiaa vasta tuon kommentin jälkeen jäänyt miettimään.

 

Mua surettaa älyttömästi se, ettei ihminen ole ikinä tyytyväinen. Mua surettaa se, etten mä ole tyytyväinen. Virhe virheen perään. On liikaa läskiä, mutta sitten on taas liian pienet rinnat. On jotenkin liian luikku ja sitten onkin liian muhkea. Ei saa kuitenkaan syödä liikaa, mutta äläpä syö liian vähääkään. Ei saa laihtua liikaa, ei saa myöskään lihota.

 

Kenellä muulla vain palaa hermo?

 

No paskat sanon mä. Ehkä mä otan nämä pienet rinnat, mutta mä myös otan hoikan kropan. Kyllä mä mielummin olen sitten hoikka kuin rintava. Toki oisin molemmat jos saisin, mutta näillä mennään. Toivottavasti nämä ihmiset ketkä puhuvat mun selän takana, saisi jotain vähän parempaa aihetta ja miettimistä.

 

Ja miten taas tämä postaus kääntyi vitutukseen ja siihen kun 'kaikkionniinhuonosti' ? Tosi asiassa ei edes ole. Mä kuulin ton kommentin jo alkuviikolla ja olen senkin jo sulattanut. Nyt menee itseasiassa ihan hyvin. On lihassärkyä ollut aika paljonkin tällä viikolla, mutta 3krt jo käyty treenaamassa. Tänään söin vehnähöttöä, tortillan ja koulun "pizzan" muodossa. Muuten on linja pysynyt terveellisenä ja herkuttomana, jippijaijei.

 

Voisin joku päivä oikeasti ottaa taas koneen syliin ja miettiä mun tulevia tavotteita ja ajatuksia, eikä pelkästään tätä arkimasennusta. Nyt painun pehkuihin, huomenna aikainen aamu. Adioos.

loukkaantunut

Mun paras kaveri osaa loukata, kun mulle herkkään paikkaan kolahtaa. Mä vietän ystävänpäivää yksin vaikka olisi ollut kivaa viettää sitä yhden ja ainoan tärkeä ihmisen kanssa. Mulla on huono tapa suuttua pienistä ja olla äkkipikainen. Viime vuosina mä olen alkanut ihan oikeasti muuttumaan sen suhteen, enkä todellakaan ole niin äkkipikainen tai temperamenttinen kuin joskus.

Silti välillä tulee tunne, että "miksen mä saisi olla nyt vihainen". Jos kaveri loukkaa mua teoillaan, en mä voi vaan hymyillä ja esittää että se on OK.

Tänäänkin sanoin suoraan, että haloo, mä olen yksin tänään, onko se sulle se ja sama. Tilanteeseen liittyy muutakin, mutta en viitsi niistä avata enempää. Tottakai hän pahoitteli, niin kuin aina. Mä en halunnut anteeksipyyntöjä, vaan halusin, että joko A) hän peruu menonsa tai B) pyytää mut mukaan ja järjestää mut sinne missä ystävänpäivää vietetään.

 

Paras kaveri on kuin poikaystävä, eri tavoin toki. Sä et halua että se jättää sua yksin ja sä haluat, että paras kaveri on se number #1.

Meillä on ollut yhdessä vaikeaa, niin toivoin jotenkin, että se tajuaisi, että ku hänellä menee juttu X hyvin, niin ehkä mäkin haluaisin olla osana sitä, enkä kököttää yksin kotona.

 

No ihan sama. Tottakai mä oon nyt äreänä.

Muutenkin mä olen nyt ollut pari päivää not-so-happy tuulella ja tänään salin jälkeen mulla oli jo murto-osan ajasta hyvä fiilis, kunnes päivän suunitelmat menivät päin persettä.

Ajattelin, että shoppailupäivä parhaan kaverin kanssa saisi mut unohtaa muut ystävänpäivähössötykset ja varsinkin herkut.

 

Tiedän miten tääkin päättyy. Mä taas nöyrryn ja pahoittelen ja kaikki on taas hyvin, kunnes parin kuukauden päästä taas loukkaannun jostain sen ja sen frendien tempauksesta, mutta joko A) mä oon hiljaa tai B) kerron kaiken sille miltä musta tuntuu. Yleensä musta tuntuu, ettei sitä oikeasti edes kiinnosta. Mä oon vaan viimenen oljenkorsi mikä sillä on ja se käyttää sitä hyväksensä.

 

OKEI nyt oikeaan asiaan.

Eilen oli eka päivä kun tuli n. 1900 kaloria täyteen. Oon yrittänyt pitää alle 1500, mutta innostuin vetämään runsaan välipalan (terveellisesti toki) mutta se sitten kostautui ylimääräsillä kaloreilla. Mä pidän ton 1900 ehdottomana ylärajana mun kaloreille, sillä kone on sen mulle määrittänyt. Oma miellytys olisi toi 1500, missä oon pysynyt joka päivä hyvin!

 

Ruokien laskeminen on toki haastavaa, kun kiireessä niitä merkkailee ja ei ole aina pakkausselosteita, niin pitää mennä koneen tarjoamien valintojen mukaan... Toivottavasti oon saanut suht-oikeat tulokset joka päivältä.

 

Löysin tälläviikolla uuden lempparin, millä saan mun suklaahimoakin vähän hillitettyä: Skyr Vanilija-Suklaa proteeinirahka! NAM NAM NAM!

Kalorimäärää ei nyt äkkisältään tule mieleen, mutta se oli suht sopiva määrä välipalaksi ja näitä varmasti tulee vedettyä kun hintakin oli jotain 1,35 pintaan, eli ei paha.

Nopea ja hyvä välipala.. suosittelen!

 

 

Mä meen nyt potemaan mun pahaa oloa johonkin muuhun kun tähän blogiin... Oli kiva jutella... xoxo minä