Ihanaa päästä kirjoittamaan!! Sairaalajakson jälkeen sain kuumetaudin ja siinä menikin sairaalasta pääsyn jälkeen loppuviikko maatessa. Tuntui silloin muutenkin ettei mikään helpottanut ja mahaa kramppasi ja napsin särkylääkettä särkylääkkeen perään. Minä joka ei pystynyt vielä pari vuotta sitten ottaa särkylääkettä pääkipuun, koska "en halunnut ylimääräistä mun kehoon"... jep jep.
Kun kuume laski ja olo parani, ekat päivät koulussa oli tuskaa. Väsytti, ahdisti ja treenamattomuus painoi mieltä. Puolitoista viikkoa ilman kunnon treeniä ja sitten kun palasin treenaamaan oli taas kuin nollasta oltaisiin liikkeelle lähdetty. Monet varmasti tietävät tämän tunteen.
Mulla vielä alla isot kortisonit ja muut lääkitykset, jotka edesauttoi kunnon alas menemistä nopeasti. No ei auttanut kuin puskea eteenpäin. Ja voin nyt sanoa kuinka ylpeä olen itsestäni, että jaksoin mennä salilla ja jaksoin treenata, vaikka se tuntui tuskalta ja sellaiselta, etten enää ikinä pääse siihen kuntoon tai mielialaan mikä mulla oli ennen taukoa. Puolitoista viikkoa ja tuollaista jälkeä se jo tekee... huh huh.
Aloitin samoilla saliohjelmillani, mutta vähensin painoja ja tein vähemmän toistoja. Nyt taas tuntuu, että olen päässyt kiinni "entiseen" ja treeni taas kulkee. Vaikka kortisoni varmasti hidastaa, mutta kunhan pääsen salille ja saan lihaksissa tuntumaan, voin olla ylpeä.
Viime viikolla esimerkiksi kävin 5 kertaa salilla. Vaikka nyt sain riesaksi yskän, joka on sitkeässä, niin silti salilla oon käynyt muistaen onneksi levätä välillä.
Sitten syömisiin. Se on ollutkin enemmän haasteena. Kun yhdessä vaiheessa mulla kirjaimellisesti tuli vain kaikki ulos, siirryin siihen asenteeseen, että nyt syön syön syön. En katsonut sokerimääriä tms. vaan söin, että yksinkertaisesti jaksoin. Mulla oli vielä aamuisin sellaista pahoinvointia, etten meinannut saada mitään alas ja sitten illalla tankkasin. Toki tämä oli eri tilanne, kun kaikki tuli suoraan ulos mitä suuhuni pistin.
Nyt sitten taas pitäisi siitä päästä eteenpäin, että maha taas toimii hitaammin. Olen nyt kyllä arkipäivät syönyt mielestäni hyvin - ja säännöllisesti. Viikonloppuna onkin sitten mennyt vähän niin ja näin, kun poikaystävän kanssa aina tulee herkuteltua tosi paljon. Mä en oikein osaa sanoa onko se kuinka hidastava tekijä kun tuppaan niin paljon viikonloppuisin herkuttelemaan. Ja tosi huono omatunto siitä sitten jää koko viikoksi, mikä kyllä antaa motivaatiota sitten taas arkipäivät syömään hyvin.
Paino on siellä 53kg, mikä on musta ihan kohtuullinen. Pituuttakin tullut vielä lisää tässä, joten vaikka pari kiloa tullut lisää niin se tasoittaa. Kroppa ulkoisesti on vähän niin-ja-näin. Välillä tuntuu, että kunto on kireä ja ylävatsalihakset sieltä vielä tulee esille ja välillä taas maha tosi pyöreänä (joo turvotusta tietenkin), ja muutenkin kroppa löysänä. Tietenkin se mitä syö ja näin, vaikuttaa paljon. Mutta silti on vaikea saada sellaista realistista otetta, että miltä tämä mun kroppa at the moment nyt näyttää.
Tavoitteita tai toiveita olisi kyllä kiristää varsinkin mahan aluetta niin, että saisin siitä itsevarmemman olon. Joo turvotukselle ei voi silloin tällöin mitään, kun mun maha on muutenkin mitä on, mutta perusilme olisi hoikka vatsa jossa näkyisi lihaksia. Kyllä kiitos!!! No se vaatisi sen ruokavalion täydellisen viilaamisen...
Muuten oikeastaan voin olla ihan semi-tyytyväinen. Toki peruslöysää voisi kiristää, mutta ne on sitten seuraava askel joka liittyy paremmin ruokavalioon.
Haluaisin nyt ehdottomasti päästä enemmän tänne kirjoittelemaan, nytkin ehdin koska mulla on tänään erikoisvapaapäivä. Muuten vie aikaa koulu ja treenit jo tosi paljon.
Mutta palaillaan pian,
pus pus ♥
