Huhtikuun loppu

Hahaa, viime kirjoituksen jälkeen voin palata tuohon sanaan peruskauraa.

Mitään uutta mullistavaa ei ole siis tapahtunut. Tänään ja eilen olen kuitenkin jättänyt sitä leipää pois enemmänkin ja korvannut rahkalla / kananmunalla. Ihan jees, mutta aika kauheeltahan ne maistuu. En mä leivästä ole kokonaan luopumassa, mutta täytyy vain valita se ruis - tai kauraleipä sekä vähentää määriä. 1-2 leipää päivässä ei tosiaan ole mikään rikos.

 

Anyways, viikonloppuna tuli taas herkuteltua, ja se masennus mikä siitä jää aina päälle. Hyi kauhee, kyllä mä kestän ne mahakivut, mutta se henkinen olotila. Viikonloppuna myös olin ekaa kertaa humalassa. Jännää, miten tuntuu, että yhtäkkiä on kasvanut niin älyttömästi. En mä alkoholia halua mun elämään aktiivisesti mukaan, koska tiedän mitä se tekee kropalle. Mä kuitenkin koen, että noi on niitä mitä useimmat nuoret kuitenkin kokeilee ja mä kuitenkin melkein 16-vuotiaana nyt vasta join eli ei niin paha suoritus. Okei anteeksi vanhemmat, olen itsekin pettynyt. :D

 

Mutta mulla oli Perjantaina ekaa kertaa taas hetkeen kivaa. Se ilta oli jotenkin henkiselle hyvinvoinnille täydellistä. Mutta eipäs nyt mietitä sitä.

 

Treenit sujuu edelleen hyvin, siitä ei valittamista. Kunhan kulutan, niin terve ruokahalukin pysyy päällä. Ehkä tästä vielä jonkinnäköiseen kesäkuntoon päästään.

 

Perjantaina on sitten lääkäri, jossa varmasti vihdoinkin näin 2 kuukauden verenvuodon jälkeen selviäisi mitä tehdään. Tosin se pelottaa mua, koska ratkasu on se sitten mikä vaan, ei tule olemaan mulle helppo. Mutta palailen siihen sitten jossain IBD-teemapostauksen parissa. Jes life is a bitch, eiks se näin mee?

 

Sunnuntaina on sitten Toukokuu, ja vika kuukausi koulua lähtee siinä sitten käyntiin! Myös pääsykokeet ja viimeiset peruskoulun kokeet. Aiaiai, kaikenlaista!

 

Nyt kuitenkin palaan koulukirjojen pariin ja palailen sitten paremmalla ajalla,

xoxo minä

Peruskauraa

Nämä viikot menevät nyt niin samalla tavalla. Arkena syön OK, ei repsaduksia ja viikonloppuisin sitten vapaammin, eli herkuttelen jos mieli tekee. Kuitenkaan mitään isoa suklaalevy-jäätelöpaketti-kokispullo comboa en itselleni ole tehnyt, mutta sellaista pientä epäterveellistä napostelua tyyliin jätskiannos, kakkupala, karkkia... Ei hyvä, mutta liikuttua on tullut sitten taas senkin edestä.

 

Viime viikolla oli kertoja sitten 5 taas, ja huh oon kyllä tyytyväinen. Jaksan painaa lääkkeistä huolimatta tosi kovaa ja se sitten tasoittaakin sitä, että viikonloppuisin en ole ollut niin ruodussa ruoan suhteen. Eli aika tasapainossa mennään siis.

 

Lääkkeet ei tosin pure ja tilanne tuntuu vain pahenevan mahan suhteen, siinä yksi syy miksen pysty edes olemaan 100% tarkka ruoan suhteen. Ei tässä tilanteessa kun nyt jo painaa pää kolmantena jalkana treenien, koulun ja sosiaalisen elämän suhteen, että alkaa vielä jokaisen suupalan kaloreita laskemaan. Kunhan arkena mun ruokavalio pysyy perusterveellisenä, paino ei pomppaa lisää (nyt 51kg) ja ulkonäkö on siedettävä (enhän siihen ole koskaan tyytyväinen) niin näillä sitten mennään.

 

Haluan nyt nauttia kun saan vielä fyysisesti olla kunnossa, vaikka sisäisesti kroppa reistaa niin pahasti, että ihmettelen sitä, etten ole jo sairaalakunnossa. Tosissani. Jos suoli on vuotanut kohta 2kk, eikä mikään auta, niin on jo kumma. Eikä sieltä sairaalan puolelta sitten oikein mitään osata tehdä tai ei sitten vain tehdä. Seuraava etappi on sitten taas osastokäynti ja tähystys, mutta sitä en edes halua ajatella. God please, mulla olisi nyt niin hyvin asiat muuten, että miksi tällainen tähän ??

 

Ei auta voivotella sen suhteen. Nyt pitää vain sitten elää hetkessä.

 

Muuten siis Huhtikuu on kulunut hyvin samantyylisesti. Tämän viikon saan nyt tosin nauttia koevapaudesta ja sitten ensi viikolla taas 3 kokeen kombo ja niitä sitten tuleekin Toukokuun noin puolivälin saakka mukavalla rytinällä. Kohta yksi elämänvaihe on sitten takanapäin, huh, joten nautitaan tästä sitten jotenkin vielä..? :D

 

Kesäkunto 2016 projekti etenee siis omalla tahdillaan, terveys edellä. Ei mene niin kuin kaksi viimeistä vuotta, kun pystyi menemään pää edellä ja se unelmakropan kiilto silmissä. Tosin viime vuonna kärsin jotenkin ortoreksian tyyppisistä oireista aina välillä, joka ei ollut hyvä sekään. Noh, kunhan jonkinlainen bikinikunto saadaan / pidetään yllä niin ávot!

 

Nyt painun suihkuun ja sitten lukemaan yhtä kirjaa, joka on myös kouluprojektina... Jees,

♥♥