Hei rakkaat. Kirjoittaminen on se mun juttu ja olen aina tiennyt sen. Olen kirjoittanut niin henkilökohtaista blogia kuin tätäkin, päiväkirjaa ja koulutehtävissä sormeni ovat vain syyhynneet näppäimistöllä. Tätä tykkään tehdä. Tosin, tykkään kirjottamisesta vain silloin kun aihe on mieluinen. Niin kuin tässä: laihduttaminen. Okei, normaalipainoisena vihaan sanaa laihduttaminen, sillä normaalipainoisen ei tarvitse laihduttaa. Mutta ylipäätään terveelliset elämäntavat. Liikkuminen ja syöminen.
Kirjoittaminen ei ole kuitenkaan nyt ole ollut helppoa tänne. Olen muuttanut tapani täysin siihen, millainen olin silloin kun vihasin itseäni eniten. Söin miten sattuu ja liikuin kun jaksoin. Olen pitänyt vuoden alussa ja helmikuun alussa sellaiset 3 viikon puristukset, ilman herkkuja ja paljon liikkuen. Mutta niissä väleissä aina vetänyt herkkuja kaksin käsin. Ja varsinkin nyt olen ollut kipeänä ja olen maannut ja syönyt. Miksi??
Olen päässyt pois ortoreksisesta elämänkuvasta mikä oli vahvasti minulla mukana. Laskin kalorit, ja itkin jos satuin syömään suklaata. En nähnyt peilissä mitään positiivista vaikka painoin 48kg. Olin allapäin ja näin itseni aina läskinä ja rumana. Todellisuus oli ihan eri. En tykännyt kropastani sellaisenakaan.
Nyt ollaan sitten taas tultu ylöspäin ja vaaka näyttää noin 56 kiloa. Ei paha, koska pituuteni on 162cm. Eli ihan normaalilukemissa mennään. Mutta peilistä näen mahapömpön ja turvonneen ulkomuodon, koska en ole jaksanut liikkua ja olen syönyt epäterveellisemmin kuin pitkiin aikoihin. Tottakai kroppa näyttää löysältä ja ei-hyvinvoivalta. Niin se vain menee.
Mutta haluanko mennä epätoivoon? Siihen, että itken vain kuinka läski olen ja sitten taas mussutan suklaata perään? Ei, en halua. Ei se elämäntapamuutos ole ihmeellinen. Olen tehnyt sen ennenkin. Harmittaa vain, että joka kerta kun tänne kirjoitan olen täynnä uutta puhtia ja voimaa jatkaa, sitten se stoppaa. Miten saisin itseni pidettyä kasassa? Laatimalla kunnon suunitelman.
En vain selittelemällä itselleni kuinka syön puuroa aamuisin ja 3 h välein terveellistä ruokaa. Herranenaika, tarvitsen kunnon suunitelman. Mieluummin vedän tavoitteet tappiin ja piiskaan itsestäni vaikka 5 viikon ajan uutta "minää" ja sitten katson, miten olen edistynyt.
Koska maanantai on paras päivä aloittaa, aloitan huomenna. Nyt olen taas uusi minä ja käännän suunnan kohti parempaa. Mä pystyn siihen. Mä pystyn.
Ei saa tehdä sellaisista asioista hankalia, mihin voi itse vaikuttaa ja mitkä riippuu vain omasta itsestään ja päänsisäisestä toiminnasta. Mä palaan ja toivottavasti tosi positiivisin fiiliksillä ♥
