Tuon otsikon voi kyllä yhdistää niin moneen asiaan. Viime postauksessa kuten kerroin, Toukokuu oli rankka sairauteni osalta. Koko kevät-talvi oli rankka sairauteni osalta, mutta Toukokuussa se kärjistyi noin kahden viikon sairaalajaksoon pätkissä. Noh, olen elossa ja IBD pitää tällä hetkellä matalaa profiilia. Vielä kun pääsee kortisonista eroon, voisi jo huokaista helpotuksesta. Kyllä näistä aina yli päästään, eikö?
Olen myös elossa kahden kesäduuniviikon jälkeen. Tämä viikko vielä tehdään töitä ja herätään 6, mutta sitten koittaa se loma ♥
Olen myös elossa, koska sain opiskelupaikan! Minä olen 3 vuoden päästä lähihoitaja jos kaikki menee nappiin, ja eiköhän mene kun pistän menemään. Mietin pitkään lukion ja lähäri-opintojen välillä, mutta mä tiedän, että tekeminen sopii mulle paremmin eli tämä on oikea suunta mulle.
Eli aika monta syytä miksi olen elossa muutakin kuin kirjaimellisesti.
Olen palannut myös kunnon treenaamiseen vaikkakin Toukokuussa piti hammasta purren jäädä sänkyyn makaamaan vaikka olisin niin tahtonut lähteä salille. Edelleen toi kortisoni kinnaa tossa ja eikä anna mulle välttämättä 110% mahiksia painaa, mutta mä meen silti niin täysiä kun jaksan. Ja muistan kuunnella kroppaa, se on tärkeintä. 4 krt viikossa oon nyt jaksanut, välillä salia ja välillä jumppaa.
Pariin viikkoon en oo taas syönyt kunnolla herkkuja, joka on hyvä. Ruokahalu on kyllä kova, mutta en rankaise itseäni jos vaikka syön sämpylän kun tekee mieli. Kunhan mulla ei lähde siihen, että syön jotain kalorisokeripommeja tai lisään ruokailuja. 5krt päivässä kun syön perusterveellisesti & liikun paljon = hyvää tulee.
Tiivistettynä siis mulla menee nyt hyvin! Tietenkin aina mua pelottaa sanoa noin, mutta kyllä mä nyt nautin kun saan käydä töissä ja treenata. Mulla on myös tällä viikolla synttärit, alkaa loma ja lähdetään reissuun perheen kanssa, eli hyvää tulossa...
Mahtavaa kesää kaikille, ja koitan päästä kirjoittelemaan kuulumisia ja motivointipostauksia taas pian. ♥
