sunnuntai 22. marraskuuta 2015

epäonnen syksy... tai vuosi

Hei kaikki.
Onpa vaikea palata blogiin näin pitkän tauon jälkeen ja varmaan tällainen tauko jo kielii blogin lopettamisesta, mutta voin luvata että blogi on ollut mielessäni kokoajan.
Syy miksi en ole kirjoittanut, on se, että saimme perheenjäsenen. Pienen koiran. Arki oli todella kiireistä pienen koiranpennun kanssa, mutta palkitsevaa. Eilen tämä rakkaus muutti pois. Itku kurkussa nytkin kirjoitan tätä tekstiä, sillä mun haave jo 2 vuotiaasta asti on saada koira. Nyt kun se hankittiin, mulle puhkesi allergia. Nenä tukossa, vaikea saada happea yöllä, ihottumat, silmät punaisena, pieniä punaisia näppyjä kehossa.... Yhtenä aamuna mun toinen silmä oli ihottuman ja turpoamisen takia painunut kiinni.
 
Mentiin allergiatesteihin, jossa selvisi, että koira-allergia on puhjennut. Lääkäri sanoi, että hänen mielipiteensä asiasta on se, ettei ole muuta vaihtoehtoa kuin antaa koira pois. Kaiken surun ja ikävän keskellä, oli koiran kanssa eläminen ihanaa aikaa. Tiedän, että hän sai nyt hyvän kodin maaseudulta ja koirakaverinkin. Noin pieni koira ei vielä ymmärrä asioista mitään, joten tiedän, että on turha murehtia.
 
Asumme edelleen täällä väliaikaiskodissa ja koti-ikävä on todella suuri. Varsinkin nyt, kun koira lähti ja tyhjyys jäi, niin kotiin olisi aika kova hinku päästä...
 
Nyt kun alan ajattelemaan kulunuttu melkein 2 kk , niin paljon on tapahtunut. Salijäsenyys päättyi ja aloitin taas nyrkkeilemään. 2 kertaa viikossa treenit ja se tuntuu todella vähältä, mutta ehkä se on parempi tähän elämäntilanteeseen.
 
Olen syönyt paljon herkkuja ja siitä tulikin mieleen, että tänään alkoi mun 2 viikon gluteeniton kokeilu! Mua kyllä pelottaa, että miten tulen onnistumaan tässä kokeilussa... Mutta saa nähdä, sen takia kokeilenkin.
 
Toivon, että pääsen päivittelemään tänne blogin puolelle tästä kokeilusessiosta! Nyt yritän vähän koota itseäni ja päästä arkeen... Hyvää Maanantaita kaikille ♥