Apua, ei oo yhtään mun tapaista. Oli kyllä tässä aamulla lukemista, kun en ole melkein viikkoon tsekannut laihdutus/elämäntaparemonttiblogeja, mitä seuraan aika tosi montaa.
No kuitenkin, voisin lötistä jotain, mitä mun yksityiselämässä on tapahtunut, mutta näin nopeasti sanottuna: koulua, lastenhoitoa ja katy perryn keikka!
Siinä oli sitten 3 tällä viikolla aikaa vievintä juttua. Treeneissä on tällä viikolla ehitty käymään 2 kertaa ja ainakin kerran käyn vielä vetämässä jonkun treenin.
Eilen sitten jotenkin nuukahdin (ei nukahdin...) sängyn pohjalle. Kävin suoraan koulusta salilla, menin äitiä vastaan töihin ja käveltiin sieltä kotiin ja sitten plöts. Makaamaan jäin loppuillaksi. En tiedä mikä tuli. Varmaan kun keskiviikkona jäi unet vähille tai sitten flunssakausi alkaa iskeä muhunkin? Kroppa on nyt ihan jumissa, ja motivaatio kouluun on pyöreä 0.
Tänään olisi englannin koe, mihin olisin vielä vuosi sitten sanonut että helppo nakki mulle. Nyt tosin englanti on käynyt mulle tosi haastavaksi ja se oikeasti stressaa superisti. Varsinkin kun eilen lukeminen oli niin-ja-näin menevää. Plus yksi lukuromaani, mitä en saanut luettua täksi päiväksi.
No niin, treenit nyt on kulkenut ihan normaalia rataa ja syömiset taas ihan ok. Konsertissa tuli syötyä vähän ranskalaisia ja sokerillista limua. Eli voisin sanoa, että eka sortuminen on checkattu. Vaikka, lasketaanko noi nyt kuinka pahaksi, en osaa sanoa.
Muuten aamut on lähtenyt käyntiin puurolla ja jatkunut ihan ok tahdissa. Ei tää kotona asuminen kuitenkaan tee helpoksi sitä ruokailun osaa. Jos kaapissa on voita ja vaaleaa leipää, mitäs sitten. Hohhoijakkaa. Vähän omallekin mielelle rasittava olotila tällä hetkellä.
Mä olen kuitenkin itselleni sen luvannut, että kesälomaan asti olen tällä terveellisyyslinjalla, eli siitä ei jousteta. Koska huomaan, että olotila alkaa nyt olla mitä on johtuuko sitten tästä projektista, sitä en osaa sanoa niin aloitan joku päivä taas kunnon tiukan ajanjakson, eli voisko sanoa dieetistä dieetin, hehe.
Teen siitä tarkemman postauksen, kun oon itsekin suunnitellut mitä kaikkea jätän tästä ruokavaliosta sitten pois.
Se on niin outoa, että välillä kun katson itseäni peilistä voin jo hymyillä ja tuntea sen, etten ole enää niin lihava. Mutta taas välillä, yleensä kun istun alas ja läskit mahassa rojahtaa makkaroiksi, niin itsevarmuus ja muu vaan lentää pois.
No mut nyt tosi kiire kouluun, palataan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti