Mulla ei ole sitä ollut ikinä. Ei itseni suhteen, eikä kroppani. Ja se on niin väärin sekä surullista. Ei sen kropan tarvitse olla täydellinen, kunhan on itse sujut sen kanssa.
Vasta parin viime vuoden aikana oon alkanut keräämään sitä itsevarmuutta kroppani suhteen ja ylipäätänsä itseni suhteen. Edelleen paljon petrattavaa on sen kanssa. Pelkään liikaa ja liian usein, sitä mitä muilla on sanottavaa. Mutta miksi?
Voin sanoa, että kyseessä on kiusaamisarvet. Todellisuudessa varmasti onkin, mutta enhän minä tai kukaan muukaan voi jäädä sinne menneisyyteen makaamaan. Kyllä mua on haukuttu ja kyllä, se on sattunut ihan helvetin paljon. Se musersi mun itsetunnon. Mutta mä opin siitä jotain. Mä opin sen, että ihmisiä ei arvostella tai kommentoida. Ihmistä kunnioitetaan on se musta, valkoinen, lyhyt, pitkä, lihava, laiha tai seksuaalisuudeltaan mikä tahansa. Häntä kunnioitetaan. Miksen mä siis samalla voisi kunnioittaa itseäni kaikkine arpieni ja löysien kohtieni?
Toivon mukaan, mulla on tässä monta kymmentä vuotta aikaa muokata mun kroppaa. Muokata mun unelmia ja ulkonäköä. Toivoisin silti, että rakastaisin mun naamaa nyt sellaisena mitä se on sitä muokkailematta. Kroppaa voin treenin ja ruoan kautta muokata terveelliseen suuntaan, mutta koska mun kroppa on jo nyt normaalilukemissa, miksi pyrkiä aina täydellisyyteen?
Se on kyllä ihmismielelle kumma asia. Vaikka periaatteessa kroppa on 100% täydellinen sellaisena mitä on, niin ihminen haluaa sen 110% täydellisyyden. Ei riitä se oma, vaan se pitää olla se pyykkilautavatsa, isot tissit ja pyöreä pylly! Pyhä kolminaisuus, u know.
Miksei se voi olla, pömppövatsa, muhkea pullapylly ja elämää nähneet tissit. Koska NAISET c'moon, ei ne tissit sitä laihdutusrumbaa edes-takaisin tule kestämään kimmoisina ja täydellisinä. Minä (kehittymätön yksilö) olen jo saanut oman osani kuppikoon vaihtelusta. Mutta who cares. Ei tissit ole niin big deal mulle, maidonlähdehän ne on. Muistakaa se.
Pointtina taas koko hommassa on se - itensä kunnioitus. Mä toki haluan muokata vielä kroppaani ja saavuttaa sen onnellisuuden tunteen tässä kropassa. Mutta samalla voisin harjoitella sitä rakastamista tämän kropan suhteen. On se läski-laiha-lihaksikas -> se on mun kroppani!
Taas tässä istuessa croptop päällä kyllä maha tulee näkyville. Mutta siinähän tulee. Se on inhimillistä. Saisi olla aika timmi treenattu vatsa (ja hyvin suora selkä) jos ei rypyn ryppyä mahaansa halua.
NAUTTIKAA KROPASTANNE! SE ON TEIDÄN JA KUNNIOITTAKAA SITÄ - SE SENTÄÄN TOIMII! Suurin juttu mikä itseltään usein unohtuu... Mulla on toimiva kroppa. Jotkut pedissään makaa ja haaveilee pelkästään siitä...
Palataan taas kuulumisien parissa. HYVÄLLÄ TSEMPILLÄ UUTEEN VIIKKOON.
xoxo minä ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti