Tuohon lauseeseen haluaisin ottaa kantaa. Tuotahan kuulee hyvin paljon, joko A) ihmisiltä ketkä sanovat lauseen itseensä pätien tai B) ihmisiltä ketkä puhuvat pitääkö lause paikkaansa. Itse en ole itse sitä niin miettinyt, ja ehkä vähän (myönnettäkön) hymähtänyt jos tuollaisen lauseen olen joltain kuullut.
Tänään kuitenkin oman kroppani tuloksia katsellessa, aloin miettimään sitä lausetta. Kun katsoo mun vaakalukua 51 kiloa, tietää ettei sen painoinen voi olla läski. Miksi sitten olo on tosi isokokoinen? Tottakai mulla ON niitä virhekohtia vieläkin: pömppömahat jne. mutta mun kyljet ei yksinkertaisesti voi painua sisäänpäin! Rasvaa voin polttaa siitä päältä, mutta ei ne kyljet siitä pienene koska siinä tulee luut vastaan... Tajuatteko?
Siinä vaiheessa se lause kolahti muhun. En nyt sano, että "Alan taas syömään herkkuja koska tajusin mikä mättää - LUUT!" Naaah! Tarkoitan, että joskus mun itsekriittisyys voi johtua asioista, mille mä en voi yhtään mitään. Kyllä se on fakta, että ihmisten luukoot vaihtelevat. Niinkuin vaihtelee nenät ja silmät, sekä kurvit. Jos mulla sattuu olemaan isot luut ja kurveja, niin ei se johdu siitä, että olisin paska laihduttaja.
Sen myötä tajusin, että jos jotkut näin kyseistä lausetta väittävät voi siinä olla jotain perää. Ymmärrän, että on idioottia olla 100 kiloinen ja syyttää luitaan. Ei ehkä ihan niin :D
Enemmänkin tarkoitan sitä, että kroppa on kroppa. Jokaisella erilainen. Jokainen meistä voi polttaa rasvaa ja kasvattaa lihasta, mutta silti meille on se yksi kroppa suotu. Jokaiselle meistä omanlainen.
Ehkä tästä tuli sellainen "Ahaa"-elämys. Sellainen rakasta omaa kroppaasi hetki. Se on ihan liikuttavaa, että koin sellaisen. En yritä selitellä mun läskejä tai yrittää kertoa syytä tai toista, vaan yritän kertoa, että tämä on se kroppa. Se minun kroppa. Mä aion työstää sitä, mä aioin vielä joku päivä olla 110% tyytyväinen siihen. Silti tänään tuntui, että se onnellisuus omasta kropasta kasvoi. Tuli olo, että hei turha verrata itseään kansikuvatyttöihin. Heillä on omat kroppansa ja mulla oma. Näin se menee.
Onpa ihan kiva, että tänään tuli tällainen positiivisuus omaa kroppaa kohtaan. Se on tärkeää pitää sellaisia "hetkiä", milloin vain tuijottaa itseään peilistä eikä etsi niitä virheitä. Etsii ne hyvät kohdat. Ja jos on iso nenä, niin so what? Se on sinun nenä ja se on sulle luotu.
Pointti on kuitenkin koko hommassa se, että olkaa ylpeitä itsestänne ja kantakaa kroppanne kunnialla. Tha'ts all i wanted to say today.
Olet aika nuori vielä ja kasvuiässä, ne kurvit jne taitaapi muokkaantua vasta vuosien päästä vartaloosi =)
VastaaPoistaTotta. En kai missään vaiheessa väittänytkään muuta?
PoistaKuitenkin totuus on, että mun kropan muoto on nyt se mitä on. Lantion leveneminen jne. on jo suurimalle osalle tapahtunut tähän (15v.) ikään mennessä. Senhän näkee sitten tulevaisuudessa, mutta luultavasti ei älyttömästi enää muokkaannu.