Missä vaiheessa menee yli?

Tässä oli hirveä määrä tekstiä. Pyyhin kaiken.

 

Vatsa turvottaa. Syöminen ei ehkä nyt ole ollut 100% puhtoista. Einesruokaa, karjalanpiirakkaa, rieskaa... Tsemppausta siis olisi tässäkin toivottavaa.

Liikunta on mennyt onneksi perushyvin. Eilen oli HIIT - treeni, tänään tehomuokkaus. Perjantaina olisi taas joku treeni eli 3 jo täynnä siitä. Viikonloppuna on illanistujaiset joten saa nähdä menenkö treenaamaan ollenkaan.

 

Mä oon varmasti sata kertaa jo maininnut, kuinka olen umpikujassa mun ruokavalion ja salitreenin suhteen. Treenin nyt pystyy vielä vetämään jotenkuten läpi, mutta kun ruokavalio. Se on niin suuressa merkityksessä. Sulla voi olla huonompi treenikausi, mutta jos syöt 100% oikein, niin hätää ei ole kroppasi suhteen.

 

Koska mä en huomaa tuloksia, musta tuntuu, että ruokavalio mättää. Ja tietenkin se mättää. Voisin valittaa taas samat laulut tähän uudestaan, kuinka kotona-asuminen ja erillisten ruokien tekeminen ei onnistu. Mutta ne on jo kuultu. Tiedä sitten mitä teen. Aamupalat, välipalat jne saan vielä suoritettua kohtuuhyvin. Kouluruoka on hiilaripitoista, joten sitä hiilaria siellä sitten välttelemään. Jos kotona on ruoaksi einestä, ei siinä ole sanaa sanottavana. That's it.

 

Haluan motivoida ihmisiä. Haluan auttaa. Haluan kirjoittaa motivoivaa blogia. Mutta jos en ole itse balanssissa niin ketäpä tämä hyödyttää.

 

En tiedä miksi nyt viimeaikoina tämä koko kropan kuntoon saaminen on ollut hirveän raskasta. Ehkä sitä olettaa kun kohta 3kk puristettu itsestään ja oltu niin 'fitness', että kohta alkaisi sitten oikeasti kroppa näyttämään hyvältä.

 

Musta tuntuu etten mä enää kaipaa sitä "Syö ruokaympyrän mukaisesti ja kaikki onnistuu!" niinkun mitä hittoa. Jos mun ikäinen kysyy neuvoa ruokailuun saa tuon vastauksen. Ei ketään halua auttaa saamaan mun ikäistä timmiin kuntoon, ei ketään. Sen takia tuntuu, että tässä ollaan sitten yksin, pelkkä netti apuna. Ei hirveästi auta.

 

"Malttia malttia, kyllä se kroppa tulee kun jaksat tehdä duunia." - aaaaaargh, ei jooko enäääääääääää tälläistä lässytystä. Olisi kiva saada jotain oikeita neuvoja. Että joku tulee sanomaan mulle "Tajuatko kuinka epäterveellistä tämä tai tämä on?!?" en voi oikein pudottaa ruokia ruokavaliostani pelkän oletuksen mukaan. Jossain lukee, että jokin on epäterveellistä ja jossain lukee, että taas ei. Tiedä sitten siitäkään.

 

Ughhh... Okei joo, ehkä kaikki riidat ja koulujutut jne. painautuu tähän yhteen projektiin ja sitten alan aliarvioimaan itseäni. Otsikon mukaan: missä vaiheessa menee yli? Sitä saanee miettiä kun itkee oman kroppansa vuoksi. Miksen kelpaa näin? Yhteiskunta, kauneusihanteet, ystävät, dream body? Mikä mua estää hyväksymästä itseäni? Miksen voi nauttia elämästäni herkkujen parissa, niin kuin muut mun ikäiset? Miksi mun pitää miettiä jokaista suupalaa? Miksi mun pitää miettiä mitä syön lounaaksi??

 

Nää kysymykset pyörii mun päässä. Mutta kaikesta huolimatta, mä jätän sen pullan siihen pöydälle. En ota sitä. En vaikka kuinka kysyisin itseltäni, että miksi ei? Mikä mua estää? En keksi mitään hyvää syytä, sillä tiedän ettei yksi pulla pilaa mitään. Silti en ota. En kykene, en tiedä milloin kykenen taas siihen. Pelottavaa.

 

Palataan. Nyt lähen tehomuokkaukseen muokkamaan mun kroppaa. Toivottavasti muilla on positiivisemmat ajatukset. Kyllä se siitä.