Otsikosta voi hyvin varmaan päätellä mistä aion tänään valittaa.
Oon varmasti ainoa, joka ei saa itsestään mitään irti viikonloppuisin. Koska en juo tai liiku näissä päihdepiireissä, ei mulla usein ole sellaista 'aktiivista viikonloppua' niin kuin useilla mun ikäisillä. Jos nyt ei kuitenkaan puhuta sellaisesta viikonlopusta, vaan liikunnantäytteisestä.
Joku varmasti heti innoissaan lauantaiaamulla hyppää pyörän selkään ja ponkaisee salille. Onhan vapaapäivä ja aikaa tehdä pitkä ja raskas treeni. Noh... mä makaan...makaan... ja makaan!
Ei mun viikonloput suinkaan aina ole tuollaisia. Kyllä mä joskus saatan sinne salille mennä tai nähdä frendejä, mutta varsinkin eilen oli kyllä sellainen laiskapäivä että huh huh.
Kävin kerran ulkona ja silloinkin kaupassa. Siis ihan oikeasti. Tosin mä olin niin vihainen, että olisin voinut hukuttautua sängyn uumeniin, mutta sainhan mä sentään huoneen siivottua.
No jos nyt ei puhuta poikkeuksista, vaan puhutaan vaikka tästä viikonlopusta niin ai, että kun musta tulee laiskuuden multihuipentuma. Silloin varsinkin nämä läskifiilistelyt pääsevät pintaan, kun en tee yhtään mitään paitsi syön. Vaikka ruoka olisi terveellistä, se tuntuu silti mitättömältä. Miksi syödä kun ei kuluta?
Varmasti osasyynä on kun muu perhe sairastelee, niin helposti jää itsekin makaamisen jatkoksi kun perhekään ei ole lähdössä minnekään.
Mikä tämän mun postauksen idea sitten loppupeleissä oli?
No ei varmasti mikään syvällinen, mutta nyt vaan on pakko saada itseni ylös, ulos ja salille. Vaikka usein varmasti vaikutankin reippaalta ja tarmokkaalta, on mullakin näitä päiviä ja hetkiä kun mikään ei vaan motivoi ja tekisi mieli vetää kaikki läskiksi. Onneksi mun ruokavalio on sentään pitänyt, vaikkei treeniä ole tullut to-la tehtyäkään.
Kun olen tsekannut netistä ne tärkeimmät, lähden salille. Mähän LÄHDEN salille. Ei juuta eikä jaata, vaan mä menen. Ihan sama kuinka angstittaisi tai masentaisi, ei oo enää vaihtoehtoja.
Se on hauskaa, kuinka tämä liikuntamotivaattori on aina arkisin hyvin korkella ja viikonloppuisin lässähtää kasaan niin, että itseni on pakko töniä salille.
No täytyy muistaa etten ole ainoa. Kelle vaan fitnessgurulle tulee näitä päiviä ja hetkiä! Valitettavasti blogi ei ole taas antanut motivaattoria muille, mutta kun sitä ei itseltään löydy niin paha siitä on muille jakaa.
Tämä Sunnuntai näissä fiiliksissä, katsotaan mitä ensi viikko tuo tullessaan.
XOXO,
minä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti