Mietin pitkään otsikkoa. En oikein löytänyt sitä sopivinta lausetta tuohon, mutta nyt haluan puhua siitä body confidencesta, mikä tuntuu aina olevan kaikilla joskus hukassa. Olen ennenkin puhunut postauksissani tästä aiheesta.
Kaikki me katsomme itseämme peilistä. Olemme sitten lähdössä jonnekin, menossa suihkuun, kaupan sovitushuoneessa tai ihan vaikka nukkumaan mennessä. Aina katsomme ja aina löydämme jotain, mistä emme pidä.
"Hirveät käsiallit", "Liian sellullittinen perse", "Maha näyttää kun ois raskaana", "Finninaama", "Hölskyvät reidet" ....
Vaikka olisit tiputtanut -10kg, niin mikä siinä on, että kropassaan on silti niiiiin paljon vikaa. Muistan itse kun painoin lähemmäs 60kg ja itkin ja toivoin, että painoni tippuisi, ettei tarvitsisi mennä kouluterkkarin tarkastukseen ja taas hävetä. Joka vuosi häpesin sitä lukemaa. Tai ettei tarvitsi pelätä muiden kommentteja. Voisinpa käyttää tiukkoja vaatteita.
Nyt kun painan vaivaiset 48kg, niin silti löydän itsestäni vikaa. Ei mun rasvaprosentti ole 0. Kaikilla meillä on rasvaa luidensa ympärillä. Ja jos ei ole, niin kannattaa miettiä missä vika.
Edelleen pysähdyn peilin eteen ja katson mahaani, joka on mun suurin ongelmakohta. Sitten rintojani, jotka piilotan push-uppien alle, ettei tarvitsisi kuulla lauta kommentteja. Sitten naamaan, jossa on epäpuhtauksia, vaikka syön oikein ja pesen kasvojani. Sitten nenääni, isoon naamaani ja pieniin silmiini.
Surullista, että edelleen joskus ajattelen sitä, että olenko liian iso. Harmittaa niin hirveästi, että yhdessä vaiheessa kärsin sairaanomaisesti terveellisyyden hakemisesta. En syönyt leipää tai jos söin, niin piiskasin siitä itseäni. Onneksi pääsin siitä vaiheesta pois nopeasti ja koitan tajuta sen, että painon nouseminen olisi mun elämäntilanteessa vain plussaa.
Miksi meillä on se pakottava tarve aina saada lisää?
Jos multa kysytään, että palaisinko mieluummin 2014 syksyyn, missä olin isompi, mutta onnellisempi. Ei sairauksia, en juuri stressannut ja okei, kärsin sydänsuruista, mutta se aika oli niin paljon parempaa. Vai olisin tässä tilanteessa 2016 vuoden alussa, missä sairastan ikuista sairauttani, stressi, yhteishaku, ja henkinen hyvinvointi ei ole niin hyvää. Okei olen laihempi, mutta who cares sitten loppupeleissä?
Mä vaan olen katkera itselleni siitä, että tuolloin murehdin pienistä asioista. "Omg, mun kaveri ei tänään halannu mua mikä idari." tai "Mun ihastus ei laittanu mulle viestiä."
Siinä vaiheessa olisin voinut oikeasti nauttia elämästäni kunnolla, kun näin jälkikäteen nähden se oli oikeasti hyvää aikaa.
Mutta loppujenlopuksi en voi syyttää tässä vaiheessa itseäni. Täytyy laskea se syyttävä sormi ja alkaa keskittymään itseensä. Haluan todellakin panostaa tähän kevääseen koulun, liikunnan ja ravinnon kautta.
Koulussa haluan hyvät arvosanat, liikuntaa haluan harrastaa aktiivisesti (haluan yllättää itseni kevään kuntotesteissä ja Cooperissa), ja ravinnon haluan pitää monipuolisena. Normi kotiruokaa ja satunnaisia herkutteluhetkiä. Vaikka en halua sortua joka viikonloppu syömään sokeripommeja, niin haluan joskus päästää irti omista säännöistä, että kroppakin pysyisi boostissa.
Haasteena mä haluan antaa teille ja itselleni sen, että kun menette päivittäin sinne peilin eteen niin etsikää se edes yksi asia itsestänne mistä tykkäätte. Tai vaikkette tykkäisi, niin opetelkaa tykkäämään! "Hei xxx, sulla on tänään ihana kampaus!" tai "Hei xxx, sun silmät on tosi kauniit!" tai "Hei xxx, ootpa hyvässä kunnossa!"
Joskus voitte etsimällä etsiä itsestänne asioita mitkä sinä päivänä teille pistää silmään ja kehua! Ei aina tarvitse etsiä niitä juttuja mitkä on pielessä.
Mä tykkään siitä quotesta, jossa sanotaan:
Ette voi olettaa, että näyttäisitte muiden silmiin hyvältä, jos itse jo lähtökohtaisesti ajattelette näyttävän ihan paskalta. Kun parannat oman asenteesi ja lähdet siitä, että olet kaunis ja hyvä juuri noin, niin itsevarmuutesikin paranee.
Se ei ole mikään päivässä opittava asia. Itse olen sitä kauan jo työstänyt, enkä edelleenkään siihen pysty. Sen takia on hyvä kirjoittaa välillä näitä tekstejä ja myös lukea kannustavia tekstejä. Day By day, just like a body project. Like you know, you can't build your dream body in a day, you also can't build your self-confidence in a day. It can take like years... But don't give up!
Pieni enkkukannustus, koska joskus asiat kuulostavat paremmalta englanniksi.
Nyt lähden treeneihin tonne sateeseen, jesjes :D!
♥♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti