Tuo lause kannattaa muistaa.
Näin kaikkien 'dieettien' ja 'laihdutusprojektien' ajalla kroppa voi muuttua suuntaan tai toiseen. Yleensä paino saattaa heti rojahtaa alas, mutta pikkuhiljaa kiloja saattaa kertyä tai kroppa ei ulkonäöllisesti muutu. Mutta ei ei ei. SE ei ole se keskeisin asia. Keskeisin asia on se, että itse tiedät miten olet syönyt ja kuinka liikkunut.
Jos molemmat kohdat ovat mallillaan, ei sun tarvitse murehtia numeroista tai kropan ulkonäöstä. Kyllä, mä teen sen virheen usein, että seison peilin eteen tuomitsemaan mun läskit ja oikeasti alan epäilemään tätä koko hommaa. "Ehkä vaan otan sen suklaalevyn, ku ei tää tästä mihinkään muutu!"
Itseäni kyllä kokoajan mietityttää se fakta, että mitä kun sorrun. Sorrun siihen yhteen suklaapalaan tai sorrun siihen kakkuun. Mitä sitten? Vedänkö kaiken taas päin persettä ja istun itkemässä, kun mikään ei onnistu.
Tää on ehkä vähän pelottavaa, kun viikko meni tosi hyvin. Ilman herkkuja tai roskaruokaa. Mutta se pitää muistaa, että jos otat sen kakkupalan (mikä joskus tekeekin hyvää), niin vedätkö sen jälkeen kaiken överiksi? Otat kakkua, keksiä, suklaata, limua...
Vai voisitko vaan hyväksyä faktan, että "joo otin kakkua, mutta nyt jatkan terveellisellä linjallani."
Kaikki supermahtavat treenarit ja fitnessmimmit jota me ihaillaan, ottaa aina välillä sitä himoitsmaansa pullaansa. Mutta ne ottaa sen erityisenä päivänä ja ne ottaa tosissaan sen yhden.
Mä toivon, että joskus opin siihen hillittyyn herkuttelemiseen. Että voin nauttia aina välillä hieman herkkuja. Mulla kun se on aina "kaikki tai ei mitään" myös herkkujen suhteen. ;)
Kyllähän ne herkuttelupäivät tuo takapakkia sun projektille. Oli se sitten projekti "KESÄKUNTOON 2015" tai projekti "IKUISESTI KUNTOON".... Eihän sitä faktaa voi kaunistella.
En tosissaan ole itse menossa nyt herkuttelemaan. En ainakaan siihen asti, kunnes osaan herkutella maltillisesti...
Paino on nyt 54 kilossa. Huh. Se heittelee tossa 53.9-54.5, riippuu päivästä. Oon tosi ylpeä vaa'an numeroista ja jos siitä vain katsottaisiin, tää mun projekti ois jo loppu. Peilikuva kun ei oo sama. Läskiä hyllyy edelleen jokapuolella, ja ne ois tarkotus saada karistettua.
Mä en lopeta sitten kun vaaka näyttää, tai sitten kun kroppa näyttää. Sana "lopetus" kuulostaa muutenkin typerältä. Ai lopetan mitä? Terveellisesti syömisen? Liikkumisen? :D
Parempana vaihtoehtona olisi varmaan lopetus mun kuntokuurille. Eli etten tarkkaile mun syömiä kaloreita tällä tavalla, vaan toivottavasti olen oppinut syömään oikein.
Anyways. Mä "lopetan" sitten kun oon ylpeä itsestäni. Kun tiedän, että olen tehnyt parhaani ja voin katsoa itseäni peiliin todeten, että "Oho, mä oon tehnytkin jotain!"
En tarkoita pyykkilautavatsaa tai bodarikroppaa ylipäätänsä. Tarkoitan sitä, ettei mun tarvitse jokaista kuvaa katsoessa todeta itselleni, että "Hyi mikä pallero." :)
Näissä tunnelmissa... (toivottavasti jollekin hieman motivaatiota antaen)... - Minä ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti