Ei, tämä ei tule olemaan kannustuspuhe laiskoille henkilöille liikkumaan, koska itsestäni tuntuu nyt tuolta. Siis laiskalta henkilöltä, joka ei jaksa liikkua.
Mä olen juuri ja juuri käynyt sen 3 kertaa viikossa liikkumassa, mutta eniten olen nyt nauttinut päivistä, jolloin ei tarvitse katsoa aikataulua tai miettiä kuntosalia. Eli voisi siis sanoa, että motivaatiota ollaan tässä oltu etsimässä.
Tämä on niiiiiin luonnollista meille kaikille. Jos joku ihminen väittää, että hän tykkää liikkua joka päivä tosi paljon ja ei koe sellaisia väsymyspäiviä, niin voin jo sanoa, että tuollainen henkilö on ihmeen saanut. Ei siinä tosin mitään, mutta useimmiten fitnessblogit ja muut, on vähän ehkä liioiteltuja. "Kyllä se motivaatio sieltä tulee, kun näkee kroppansa ja kehityksensä peilistä." JA PASKAT. Tiedättekö mikä fiilis mulle tulee? Aaah, maaliviiva, eiköhän nyt voi käpertyä sohvalle ja ottaa iisimmin.
Tai sitten se nykyinen fiilis: "Ei helvetti, eiköhän ne kilot ala taas tätä tahtia kertyä." Ja okei okei, nyt ei mun tilanteessa ehkä kirjaimellisesti puhuta kiloista vaan ylipäätään kropasta. Mutta silti.
Mä tykkään postauksista, jossa rehellisesti kerrotaan, että motivaatio laskee tai syömiset menee huonosti. Miksi silti useasti bloggaajat (erityisesti Fitness) piilottelevat asiaa? Tai sitten kun he ovat keränneet motivaationsa, saattaa kyllä kertoa, että "olipas huono viikko, nyt kuitenkin olen käynyt aamu- ja iltalenkillä..." Miksei suoraa kerrota, että mistä kiikastaa. Miksi totuutta vältellään? Vai onko se vain niin, että kaikki ovat jotenkin todella energiapommeja ja sitä energiaa vaan riittää ja riittää ja riittää ...
No en yleistä. Varmasti näitäkin bloggaajia löytyy jotka kertovat suoraan mistä kiikastaa ja jos ei jaksa urheilla. Se on musta sitä oikeaa bloggaamista. En tarkoita, että sun pitää kertoa elämästäsi kaikki, mutta jos olet fitnessbloggaaja tai muuten laihdutusblogia ylläpitävä, niin kyllä se musta kaipaa ne rehelliset postaukset siitä, kun motivaatio vain loppuu. Koska mä olen aika varma, että se tapahtuu joillekin aina välillä.
Mulla saattaa kestää tämä motivaation etsiminen päivän tai neljä viikkoa, mutta tiedän, että syy on tämä arkeen paluu. Kun on taas 2 ja puoli kuukautta urheillut vähän vaihtelevasti ja aina omalla vapaalla aikataululla, mutta nyt kun pitäisi sitten oikeasti palata tähän 8-15 arkirytmiin, niin tuntuuhan se heti väsyttävältä ja sellaiselta, että ei jaksa enää.
Koulu tuo omat stressinsä ja vie oman aikansa, ja sitten kun olisi vielä se liikunta mitä pitäisi jaksaa ylläpitää. Kyllä mä ihailen niitä edellämainittuja energiapakkauksia, jotka ehtii tekemään vaikka ja mitä päivän aikana.
No eihän se auta kuin vain yrittää taas sopeutua arkeen ja etsiä se liikuntailo taas jostain. Se 3krt viikossa on nyt pakko pitää, ettei ihan paikallensa jämähdä. Katsotaan katsotaan... Palaillaan sitten asiaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti