Tuo sana tasapaino on niin monella tapaa tärkeä. Pitää pitää tasapaino urheilussa, syömisessä, töiden ja lomien kanssa. Jne, jne, jne... Et voi paiskia loputtomasti töitä, jos et koskaan pidä taukoa. Eikös se näin mene?
Viime viikon synttärisokereissa vietettynä, ei iskenytkään loputon masennus. Olo oli itseasiassa jotenkin tasapainoinen. On tärkeää vetää sitä normaalia arkirytmiä. Syödä oikein ja liikkua. Mutta olen sitä mieltä, että sen saamiseen tarvitaan myös ne hetket, milloin et ole ankara itsellesi. Mä kieltäydyn aina kaikesta. Kun mennään kylään, synttäreille, syömään... Mä olen aina se terveellisimmän vaihtoehdon etsivä. Coca cola zero ja proteiinipatukka, ehkä tunnetuimmat 'herkutteleväät' mulla.
Viime viikolla söin herkkuja. Kävin mäkkärissä. En liikkunut juurikaan. Olo oli kyllä kohmeinen, mutta se sai mut lähtemään tänään taas urheilemaan. Viikonlopun söin terveellisesti vaikka en päässyt liikkumaan. Kun taas pari päivää söi puhtaasti jaksoin tänään polkaista salin suuntaan. Olo on energinen ja uskon sen olevan viime viikon ansiota.
Kyllä mulla on ollut niitä hetkiä, kun olen ollut tosi monta kuukautta syömättä herkkuja. Ei silloin tee mieli katkaista putkea, eikä sun pidäkään. Itse katkaisin putken jouluna ja sen jälkeen kun lähdin lomalle. Nyt lomalla olen mennyt edes-takaisin, mutta ollut silti suhteellisen terveellinen. Koen, että osaan jo hallita mieltäni herkkujen ja muiden suhteen. Uskon, että mun kroppa osaa sanoa, milloin tarvitsen ja milloin en. Olin Lauantaina niin lähellä, että olisin ostanut jätskiä. Se jäi kuitenkin kauppaan ja en edes ymmärrä miten pääsin kaupasta ulos ilman jäätelöä... Kävelin nimittäin sen hyllyn ohi parikin kertaa. Musta tuntuu, että kroppa huusi sokeria kun oli pari viimeistä päivää sitä saanut paljon. Ei kroppa huutanut lepoa tai stressinpurkausta vaan se huusi sokerimieltymystä. Kun pääset sen yhdenkin jäätelön yli, pääset varmasti muistakin. Ja näin opit tuntemaan, milloin kroppasi oikeasti halajaa herkkuja.
Mä olen oppinut myös sopimaan itseni kanssa, milloin herkuttelen ja miten. Voin esim päättää, että otan yhden kakkupalan ja tha'ts it. En enää mene kaksinkäsin pöydän luokse ja ahmi kaikkea,mitä vaan pystyn. On upeaa huomata, miten tasapaino ja opitut tavat vaikuttavat muhun.
Muistakaa tekin pitää tasapaino. Ei ole hyvä liikkua, jos ei pidä lepopäiviä. Ei ole hyvä syödä terveellisesti, jos se menee yli. En kannusta itseäni tai ketään muutakaan syömään herkkuja, vaan kannustan kuuntelemaan kroppaa. Jos kroppa on väsynyt ja huutaa Ben&Jerry'siä, niin mikäpä siinä. Jos osaat pitää sen kohtuudessa ja jatkat taas terveellisesti. Tämä on se balance.
Palaillaan,
xoxo minä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti