Ihan ekana haluan sanoa, että tämä on minun mielipiteeni. Enkä puhu nyt sairaalloisen ylipainoisista tai alipainoisista. Sillä tiedän sen, että jos olet ylipainoinen saatat tarvita 'kovempia' keinoja ja rankempaa ruokavaliota saadaksesi painoa laskuun.
__________________________________________________________________
kirjoitettu 1.6.
kirjoitettu 1.6.
Nyt oon ihan postausmoodissa, koska postausta tulee taas! Kuitenkin tämä aihe nousi mun päässä pintaan, kun eilen katsoin fitnesspäiväkirjoja (viime maanantain jakson) jossa mm. Eevi puhui fitness-ylilyönneistä ja muistaakseni myös Venla on puhunut samaisesta aiheesta. Kuitenkin aihe palautui taas mieleeni sen jakson myötä. Että missä vaiheessa sitten tosissaan menee yli?
Jokainen voi itse pohtia sitä, että meneekö yli siinä vaiheessa, kun et voi edes lomamatkalla syödä hieman omasta ruokavaliostasi poiketen tai ravintolakäynneillä omat eväät mukana? Myös se jatkuva ruokien punnitseminen on musta älytöntä. Siis mitä järkeä mitata millin tarkkaan se ruoka? Pilaantuuko sun kroppasi jos syöt pari jauhelihanpalasta lisää? Siis sitä en vain käsitä.
Itse olen kuntokuurien aikana pitänyt aika simppelit säännöt. 5-6 ateriaa päivässä, proteiniipitoiset ateriat, ei herkkuja/roskaruokaa tms. ja paljon vettä. Tuossa tiivistettynä se, miten sain kropastani pois -10kg ja kiinteydyin mukavasti. Mä en edes osannut ajatella, että painoa lähtisi noin paljoa. Oletin, että pari kiloa ja that's it. Sen sijaan sitä lähti 10 kiloa ja kropassani hehkui muutos. XS-vaatteet olivatkin sopivia ja 36 koon shortsit tippuivat jalasta. Eiköhän se jo kieli jotain.
Tarkoitan sitä, että eikö olisi helppoa tehdä elämäntapamuutos yksinkertaisilla asioilla? Sellaisilla, mitä voi jatkossakin toteuttaa? Kyllä mä myönnän, että synttäreillä olen istunut vain kahvi kädessä, ja jonkun mielestä sekin on jo ylilyöntiä. Miksei synttäreillä voi nauttia herkkuja? Se on hyvä kysymys. Toisaalta, itse ajattelen, että syömisen ei pitäisi olla pakotettua. Kuitenkin yleensä syön suolaiset (esim. salattia, karjalanpiirakkaa) etten näyttäisi tympeältä tai epäkohteliaalta.
Kyllä mä sen ymmärrän, että jos välttelee sokeria, niin ei sitä ole pakko suuhunsa lapata. Itsekin viime kuntokuurin ajan söin todella vähän sokeria ja sen takia en syönyt juhlissakaan kakkuja tai muita herkkuja. Mä ymmärrän sen ihan hyvin. Mutta siinä vaiheessa kun mennään vaikka ravintolaan, eikä voi syödä vaikkapa perinteistä kanasalaattia, koska tietää ettei siellä voi punnita jokaista salaatinlehteä - niin se menee musta jo yli.
Oon itse mennyt sillä periaatteella, että perusruoat on ihan OK. Mä olen syönyt eineksiä ja mä olen syönyt ravintolassa. Olen vain valinnut ne terveellisimmät vaihtoehdot joukosta. Esimerkiksi juuri sen kanasalaatin tai lohiannoksen. Ei se varmasti ole mikään täyden 10 suoritus, ei todellakaan, mutta kyllä mä haluan nauttia niistäkin ravintolahetkistä. Musta se on enemmänkin surullista, että joku fitness menee hauskuuden yli. Terveellisyys ja terveys on musta tärkeää pitää kunnossa, mutta rajat on kaikella.
Mulla oli juuri tämä kuntokuuri, joka päättyi tähän Kreetan matkaan sillä halusin nauttia sen viikon täysillä. Ja tiesin myös sen, että kuinka rasittavaa olisi olla mun seurassa jos miettisin kaloreita tai jonkun ruoan terveellisyyttä. C'moon, yksi viikko, oon aika varma ettei se pilaa koko kroppaprojektia!
Itsellänikin on saattanut joskus mennä joissain mittasuhteissa yli koko kroppaprojekti. Se on ihan inhimillistä. Olen saattanut panikoida leivän määrästä tai siitä, että onko kuivatut hedelmät sittenkään hyvää naposteltavaa. Loppupeleissä sillä ei ole mitään väliä. Niin kauan, kun paino ei nouse ylhäälle ja extra-small&small vaatteet menevät itseni päälle, en ota stressiä. Nyt on kesäloma! Nautitaan siitä. Ja muistakaa, ettei nauttiminen aina tarkoita sitä, että on pakko ottaa se herkkuöveri tai maata koko päivää sohvalla. Tällä hetkellä nauttiminen on mulle sitä, että pääsen viikon tauon jälkeen treenaamaan ja kohta varmaan syömään sitä mun himoitsemaa kanasalaattia!
DON'T STRESS, TAKE IT EASY!
palataan vielä postauksen parissa, ennen riparia,
xoxo minä.
Kyllä mä sen ymmärrän, että jos välttelee sokeria, niin ei sitä ole pakko suuhunsa lapata. Itsekin viime kuntokuurin ajan söin todella vähän sokeria ja sen takia en syönyt juhlissakaan kakkuja tai muita herkkuja. Mä ymmärrän sen ihan hyvin. Mutta siinä vaiheessa kun mennään vaikka ravintolaan, eikä voi syödä vaikkapa perinteistä kanasalaattia, koska tietää ettei siellä voi punnita jokaista salaatinlehteä - niin se menee musta jo yli.
Oon itse mennyt sillä periaatteella, että perusruoat on ihan OK. Mä olen syönyt eineksiä ja mä olen syönyt ravintolassa. Olen vain valinnut ne terveellisimmät vaihtoehdot joukosta. Esimerkiksi juuri sen kanasalaatin tai lohiannoksen. Ei se varmasti ole mikään täyden 10 suoritus, ei todellakaan, mutta kyllä mä haluan nauttia niistäkin ravintolahetkistä. Musta se on enemmänkin surullista, että joku fitness menee hauskuuden yli. Terveellisyys ja terveys on musta tärkeää pitää kunnossa, mutta rajat on kaikella.
Mulla oli juuri tämä kuntokuuri, joka päättyi tähän Kreetan matkaan sillä halusin nauttia sen viikon täysillä. Ja tiesin myös sen, että kuinka rasittavaa olisi olla mun seurassa jos miettisin kaloreita tai jonkun ruoan terveellisyyttä. C'moon, yksi viikko, oon aika varma ettei se pilaa koko kroppaprojektia!
Itsellänikin on saattanut joskus mennä joissain mittasuhteissa yli koko kroppaprojekti. Se on ihan inhimillistä. Olen saattanut panikoida leivän määrästä tai siitä, että onko kuivatut hedelmät sittenkään hyvää naposteltavaa. Loppupeleissä sillä ei ole mitään väliä. Niin kauan, kun paino ei nouse ylhäälle ja extra-small&small vaatteet menevät itseni päälle, en ota stressiä. Nyt on kesäloma! Nautitaan siitä. Ja muistakaa, ettei nauttiminen aina tarkoita sitä, että on pakko ottaa se herkkuöveri tai maata koko päivää sohvalla. Tällä hetkellä nauttiminen on mulle sitä, että pääsen viikon tauon jälkeen treenaamaan ja kohta varmaan syömään sitä mun himoitsemaa kanasalaattia!
DON'T STRESS, TAKE IT EASY!
palataan vielä postauksen parissa, ennen riparia,
xoxo minä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti