Tää oli siis tämä mun ns kalorivapaa viikonloppu, milloin saan syödä mitä huvittaa. Perjantaina oli pikkujoulut ja en ees pysty sanoin kuvailemaan miltä musta nyt tuntuu. Tää koko viikonloppu vähän niinkuin musers mut kokonaan, eikä se johdu herkuista. Ah, herkut on hyviä. Vaan se johtuu rakkauselämästä ja sydänsuruista.
Miten jonkun ihmisen mieli voi muuttua kahdessa tunnissa? Jos kerrataan nopeasti.
Pikkujoulut - kaikki ennallaan, poika osoittaa kiinnostusta, halailee, makaa kokoajan sun vieressä, flirttailee ja vielä lopussa pussaa mua. Tekstailee illalla ja on vakavissaan.
Seuraavana päivänä nähään - jutellaan, pussataan uudestaan, sovitaan että nähään seuraavana päivänä.
Illalla - Ilmottaa saman vanhan laulun "ehkä on parempi että ollaan vaan läheisii ystävii, en oo valmis sitoutuu, mul on nyt rankkaa, katotaan mitä aika tuo tullessaan."
BULLLLSHITTTTT!!!!!!
Ei kuitenkaan peruttu tän päivän tapaamista, mutta jos mulla ois enempi rohkeutta laittaisin sille heti, että "Kuule kusipää, anna olla, mä en haluu nähä sua enään."
Osa musta on tota mieltä ja toinen osa musta sanoo, että "Älä päästä irti, pelaa tää peli loppuun asti ja kato mitä tapahtuu."
Oon kyllä niin kyllästynyt olemaan se ainainen pelinappula. Se jonka pitää odottaa mitä muut sanoo ja se kuka tekee liikkeensä vasta muiden jälkeen.
Mä en voi oikein tehdä mitään, kun mä en tiedä mitä se yhtenä päivänä haluaa, jos toisena se haluu mua ja toisena taas dumppaa mut.
Tää syksy on ollu kirjaimellisesti niin rankka. Mä oon ollut niin henkisesti hajalla tästä pyörityksestä, enkä aina itsekkään tajua miten pahasti mua on kohdeltu. Mä aina annan sille anteeksi ja aina pidän itseäni typeränä, että tein sen.
Se vaihtaa muijasta muijaan ja mä oon liian sokea tajuamaan, että oon vaan yksi niistä sen monista.
Sille mä oon yksi pelinappula, mutta mulle se on mun ensimmäinen vakavasti otettava ihastus ja ensimmäinen johon mä olin lähellä jo rakastua ja jonka kanssa mä tunsin oloni tärkeeks ja turvalliseks.
Mä tiedän, että mun blogin aihe on syksyn aikana haapuillut näissä sydänsuruissa, mutta tää on ainoa turvallinen paikka kertoa näistä. Tuntuu vaan niin pahalta.
Kuitenkin. Maanantaina tää mun kuntokuuri jatkuu, ja sitten ois edessä vielä noin puolitoistaviikkoa tätä, niin päästään joulun viettoon ♥♥
xoxo mä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti