Heei! Olen ollut nyt kuluneen viikon lomalla ja ylihuomenna takaisin arkeen. En odota sitä sitten yhtään. Nautin tästä, kun on vapautta ja aikaa. Miksei voisi vaan olla ikuinen loma..?
Tämä kuukausi on mennyt nopeasti ja tämä kuukausi on ollut ensimmäinen pitkiin aikoihin, kun olen taas saanut vapaamman otteen ruokaan. Olen nyt lomallakin syönyt sen kummemmin ajattelematta kaloreita tai sokerin määrää, ja joku voisi nyt ajatella, että hetkinen eikös tässä nyt mennä väärään suuntaan?
Mutta ei, tässä mennään juuri siihen oikeaan suuntaan.
Tilanne on kuitenkin muuttunut paljon siitä, kun melkein ylipainoinen 14-vuotias tyttö halusi pari kiloa pois. Tämä on nyt kohta 16-vuotias, sairastunut IBD:n ja laihtunut 12 kiloa. Ei asiat ole enää niin kuin ne oli silloin kun avasin blogin ja kärsin itkukohtauksista kroppani suhteen. En edelleenkään voi katsoa itseäni 100% hyväksyen ja ajatella, että jes onpas mulla täydellinen kroppa, koska ei, mulla ei ole. Tuleeko mulla ikinä olemaan? Tämän sairauden kanssa joka on juuri mun maha-alueella, eli ongelmaalueellani? Ei, ei varmastikaan. Mutta itsensä hyväksyminen ei käy rääkin kautta. Se käy niin, että voit syödä pussin irtokarkkeja ajattelematta, että sinun täytyy rääkätä itsesi takaisin kuntoon.
Edelleen mulla on se, että ajattelen kaiken ulkonäön kautta. Pystyn syömään sen suklaalevyn mutta ne ajatukset sen jälkeen on kauheita. Mulla on siis työstettävää.
Pointtina on se, että en tuomitse itseäni viimeaikoisista ruokavalinnoistani. Pikemminkin olen tyytyväinen. Mun täytyy muistaa, ettei mun kroppa toimi samalla tavalla kuin useimpien ja sen takia, syöminen on useimmiten se parempi vaihtoehto kuin syömättömyys.
Nauttikaa elämästä, kaikki ei ole niin vakavaa kuin voisi olettaa. Pusut ja hyvät viikonloput!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti