Sairastumisen jälkeen en ole juurikaan blogissa tai yksityiselämässäni sairaudesta puhunut. Aihe on mulle edelleen tosi raskas ja vaikea käsitellä, enkä halua antaakaan itsestäni kuvaa "moi olen sairas." On päiviä milloin sairauteni tuntuu ja on päiviä, kun taas tuntuu ettei sitä olisikaan. Päivittäisiä lääkkeitä lukuun ottamatta.
En tiedä tulenko jatkossa aiheesta sen kummemmin juttelemaan, koska en siihen vielä oikein kykene. Kuitenkin koska sairas on suolistossa, ja suolisto on iso osa kroppaa, niin se vaikuttaa toki jollain tasolla treenaamiseen. Minulla ei onneksi juurikaan, mutta silti sairaus välillä itsestään ilmoittelee...
Nivelkivut, ne on uusi asia minulle. Polveni ovat siitä asti kun harrastin pienenä koripalloa, niin raksuneet ja jos teen kyykkyä väärin sen olen tuntenut heti polvissa, mutta sehän on aika normaalia kaikille. Sen kummempia kipuja en ole saanut. Kun sairaus diagnosoitiin tämä luki yhtenä oireena, ja ajattelin heti että "ei koske minua."
Väärässä oltiin... Nyt polveni ovat alkaneet kipuilemaan silloin tällöin, ja joskus treeneissäkin täytyy joitain liikkeitä muokata, ettei se rasita polvia.
Viime viikonloppuna oli peukalo kipeä ja epäilin heti jotain tulehdusta, koska kipua oli. En ole ikinä tuntenut sormissani kipua. Se meni ohi parissa päivässä (onneksi) ja tajusin, että nivelethän siellä oireilee.. Jos se olisi ollut tulehdus niin kipu olisi jatkuvaa.
Toivon kovasti, ettei tilanne ainakaan pahenisi, etten joutuisi lisätä lääkkeisiini vielä nivelkipuihin jotain. Nyt ne ovat kuitenkin siedettäviä ja treeneissäkin pystyn rasitusta esim. polville säätelemään.
Pahoinvointi, sekään ei ole täysin epätavallista kovissa treeneissä tai esim ruoan jälkeen treenatessa, mutta se on mulle ollut epätavallista oirehdintaa. Tietyissä liikkeissä huomaan pahoinvointia (esim. kyykky ja x-paino ylös käsillä ja alas).
Myös rankoissa treeneissä pahoinvointia tulee ja nimenomaisissa nopeatempoisissa liikkeissä sitä saattaa tulla. Sekin on sellainen, silloin-tällöin oire, mutta se on uusi juttu, minkä takia täytyy tahtia hidastaa ettei oikeasti lennä laatta.
Sitten myös tietenkin yleisoire väsymys, kaikilla meillä on väsymystä ja joku saattaakin pyöräyttää silmiään, että "mikäs oire tuo on..." Mutta sitähän ei voi ymmärtää, ennen kuin joutuu itse tähän sairauteen ja sairauden tuomaan väsymykseen. Sellaiseen, ettei vain pääse ylös vaikka tahtoisi. Voin nukkua vaikka 10h ja syödä ison puurolautasellisen, mutten vain kykene lähtemään. Se on sitä croohniväsymystä, mikä suoraan sanottuna välillä vituttaa. Sitä on aina välillä, ei onneksi kauhean usein, että vaikuttaisi esim koulunkäyntiini.
Tässä ovat ne yleisimmät oireeni jotka saattavat vaikuttaa treenaamiseeni. Lääkäri kyllä on sanonut, etten saisi treenata kovaa tai välttämättä 2 kertaa viikossa enempää, mutta menen oman kropan mukaan ja pääni ehdoilla. Jos tauti pistää jarrut pohjaan niin sitten jarrutellaan, ja lähdetään myöhemmin kovempaa. Mun haaveena on kuitenkin isona työskennellä liikunnan ja/tai ruokavalioiden parissa edes jollain tavalla, enkä halua nyt nuorena heittää tätä 'nuoruuskuntoa' hukkaan, milloin ns. opetellaan tavat joilla aikuisella mennään.
Haluan kuitenkin sanoa, että diagnoosini on välimuotoinen koliitti, eli ollaan siinä crohnin taudin ja koliitin välimaastossa, mutta puhun usein crohnista, ibd:stä tai suolistosairaudesta. Tämä tauti ilmenee jokaisella sairastajalla eri tavoin.
En pidä teille nyt sen kummemmin mitään IBD oppituntia, mutta tämä on osa elämääni, vaikka kuinka pyllystä se onkin! Vinkkinä haluan vain antaa sen, että jos kärsitte mahakivuista, ripulista/ummetuksesta, menkat jää pois, laihdutte paljon tai ihan mitä vain poikkeavaa, niin kannattaa käydä lääkärissä. Olin itse jo osastolle tutkimuksiin joutuessani tosi huonossa kunnossa, kun en osannut mennä ajoissa lääkäriin ja lääkärit luulivat tätä stressiksi.
En sano, että kipujesi takana on joku sairaus, mutta kannattaa aina varmistaa mitä siellä on. Ihmiskroppa on jännä juttu ja osaa aina yllättää.
Nyt lopetan pitkän tekstin, hyvää yötä kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti