torstai 4. helmikuuta 2016

Silikonit

Kyllä nyt hyppään vähän sivuraiteille tämän aiheen kanssa, mutta koen, että ulkonäölliset asiat ovat isossa osassa kropan kuntoon saamisessa. Ja ettei blogi olisi aina sitä samaa vanhaa lässytystä, niin otetaanpa tällainen aihe missä varmasti on monilla erilaiset mielipiteet.
(ja haluan painottaa sitä, etten puhu nyt henkilöistä jotka hankkivat silikonit esim. syövän tai muun terveydellisen jutun takia vaan puhtaasti ulkonäön)
 
Silikonit.
En tiedä tuntuuko vain, mutta nykyään silikonit ovat paljon 'tavallisempi' asia. Mun lähipiirissäkin on nyt ollut pari henkilöä, jotka suunnittelevat hankkivansa silarit. Eikä siinä mitään, en halua ketään tuomita valinnoistaan, mutta missä vaiheessa ulkonäöstä tai pikemminkin tisseistä on tullut maailman murhe? Sellainen, että jos ne ovat A-B kuppia niin pakko saada kunnon rintavarustus.
 
Musta on surullista, että alaikäisetkin ovat niin ulkonäkökeskeisiä. On moni jo, keiltä olen kuullut haaveita rintojen suurennuksesta vaikka heillä olisi jo rintavarustusta.
Naisilla ja tytöillä kroppa kuitenkin kehittyy ihan yli 20 vuoteen saakka ja raskaus tai laihtuminen/lihominen muokkaa rintojen kokoa.
 
Itselläni on pienet tissit. Kyllä mä tiedän, miltä se tuntuu kun täytyy laittaa ne push-upit päälle ettei joku toppi ala valumaan. Mutta mä en kyllä halua harkita leikkausta, vaan haluan hyväksyä itseni. Se on tosi surullista, ettei kaikki siihen pysty.
 
Mulla on ollut kropan kanssa ongelmia ja mä tiedän -12kg laihtumisen jälkeen, että miltä tuntuu menettää ne juuri kasvaneet tissit. Ei se ole helppoa ja uskon, että jokainen meistä kärsii aina ulkonäkökriiseistä vaikka olisikin leikelty. Mun ystävällä on luonnostaan isot rinnat ja silti hän kärsii itsetunto-ongelmista juuri rintojensa suhteen, milloin ne on liian isot johonkin kivaan paitaan tai on vaikeaa löytää rintsikoita, treenaaminen on vaikeaa kun rinnat on tiellä...
 
Jos saan tulevaisuudessa lapsia tai työskentelen ihmisten parissa, haluan antaa esimerkin muille, että minä hyväksyn itseni tällaisena - hyväksy sinäkin.
 
Jos lähdettäisiin aina sille linjalle, että "joo mun nenä on ruma" -> leikkaukseen, "joo mun tissit on pienet" -> leikkaukseen, "yyh huulet liian pienet" -> vähän täyteainetta... Haluatteko sitten kasvattaa tulevat sukupolvet niin ulkonäkökeskeisiksi?
 
Luin juuri hyvän jutun yhdestä julkisuuden henkilöstä, joka oli nuorena hankkinut silikonit ja nyt lapsen saannin jälkeen ne poistattanut. Siinä yksi hyvä esimerkki siitä, ettei koskaan kannata tehdä mitään hetken mielijohteesta tai vain siitä, että tässä paidassa tissit ei nyt näytä kivalta.
 
Usein myöskin luonto on luonut sulle rinnat jotka näyttää hyvältä sun kropassa. En usko, että mun kropalle sopisikaan mitkään E-kupin pallot, näyttäisin varmaan silloin vielä pyöreämmältäkin.
 
En nyt saa ilmaistua asiaani järkevästi, mutta toivon, että pointti tuli ilmi. Ei mun käsitys muuttuisi vaikka mun parhaasta kaverista tai äidistä jos hankkisivat silikonit. Jokaisen oma kroppa millä tekee mitä tykkää. Haluan kuitenkin muistuttaa, että opetelkaa tykkäämään itsestänne niin kuin olette. Ei se itsetunto siitä nouse kattoon vaikka saisitte täydelliset rinnat, se voi olla paljon syvemmällä siellä pääkopassa.
 
Nonniin, nyt lopetan pälätyksen ja lähden treenaamaan!
♥♥♥ ps. love yourself as you are ♥♥♥

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti