Salikortin myötä on tullut nyt liikuttua paljon kuntosalilla ja ryhmäliikunnoissa. Ajatus liikuntavapaasta-arjesta ahdistaa. Alan miettimään kavereita jotka eivät liiku, vaan istuu kotona koneella syömässä sipsejä. Ei siinä mitään, mutta kun se toistuu päivittäin.
Olen syönyt herkkuja, kyllä. Olen liikkunut, kyllä.
Onko se väärin? Ei.
Syön herkkuja välillä mutta arkisin pysyn niistä erossa. Jos ystävät suuntaavat mäkkäriin, otan pienen aterian. En ota ylikallista salaattia ja coca cola zeroa vain koska haluan olla kevyempi. Otan aterian, koska haluan nauttia elämästä.
Mä pidän huolen etten käy kaupassa ostamassa suklaalevyä joka päivä (niin kuin ennen), enkä liiku silloin kun vain huittaa (niin kuin ennen). Pidän selvät pelisäännöt.
Saan syödä roskaa (= herkut yms.) viikonloppuisin ja juhlapäivinä. En arkisin.
Liikun joka viikko väh 3 kertaa. Kävelen ja pyöräilen myös paljon paikasta A paikkaan B.
Kun nämä pelisäännöt on selvät, ei painon pitäisi nousta sen kummemmin kuin laskeakkaan. Toki toivon että menettäisin pari kiloa, mutta miksi väkisin?
Miksi väkisin riistäisin itseltäni kaiken ja laittaisin eteeni vain tietyt ruoat ja juoksumaton? Miksi? Miksen voi mennä tänään elokuviin ottamatta karkkia?
Tänään sain tälläisen herätyspuhelun itseltäni. Olen 14 vuotta. Olen ylipainon rajoilla, mutta mä liikun ja pidän huolen terveellisestä arkielämästä.
Itseltään kaiken riistäminen on väärin, varsinkin nuorena.
Rakastakaa itseänne, korjailkaa virheitänne askel kerrallaan (ei niinkuin minä joskus yritin).
Näissä tunnelmissa,
xoxo Minä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti